Sain polaroidkameran Emililtä synttärilahjaksi tammikuussa 2015, kun täytin 19. Olin sitä kovasti toivonut ja olin kovin iloinen kun sitten sain sen. Polaroidkuvissa parasta on se, että ne saa käteen heti kuvanoton jälkeen ja että niitä ei voi muokata, tai edes nähdä näytöllä millaisia niistä tuleekaan. Joskus ne epäonnistuu ja joskus niistä tulee aivan älyttömän hienoja! En kuvaa polaroidkameralla kauhean useasti, yhtenä syynä se, että yksi kuva maksaa noin euron, mutta otan kameran mukaan kuitenkin aina matkoille ja yritänkin varsinkin matkoilla kuvata sillä. Polaroidkuvat tuntuvatkin jotenkin paljon hienommilta ja arvokkaimmilta, kännykällä kuvatessa ottaa aina monta kuvaa putkeen ja kännykkä on aina täynnä turhia kuvia, vaikka siellä niitä hyviäkin tietenkin on. Kännykkäkuvat useesti myös unohtaa, koska niitä otetaan (tai ainakin minä otan) jatkuvasti. On myös ihanaa, että polaroidkuvat ovat niitä aitoja ja fyysisiä kuvia, jotka voi laittaa albumiin ja myöhemmin niitä sitten selailla. Oon ostanut pienen albumin mun kuville ja siellä ne kuvat onkin ja vielä oikein järjestyksessä. Oon kuitenkin myös skannannut kaikki kuvat, jotta voin niitä tänne blogiinkin lisätä.

Tä on eka polaroidkuva, jonka otin. Otin sen samana päivänä kun sain tuon kameran. Kuvassa poseeraa Väiski, mun ihana pieni kisuseni. Kuvassa näkyy myös langanpätkä, jota käytettiin apuna saada Väiski katsomaan kameraan. Ei tainnut auttaa, mut ei se mitään, söpö kuva se on silti.

Tämä kuva otettiin päivänä, jolloin juhlittiin mun syntymäpäivää. Mentiin ulos pakkaseen ottamaan tää kuva ja taustalla näkyykin lumisia tuijia. Annoin tämän kuvan Emilille ja se on sillä ollut lompakossa, siksi kuva onkin vähän rähjääntynyt. Muistan kun ajattelin, että tä on ehkä yks parhain musta otettu kuva.

Nämä kolme kuvaa on otettu yhtenä aurinkoisena sunnuntaina maaliskuun alussa vuonna 2015. Se oli eka kerta sinä vuonna kun käytiin kalassa. Oltiin soutuveneellä ja Max ja Jocke oli myös mukana. Kaikki muut kalasti, mutta mä käytin aikani kuvaamiseen ja irtokarkkien syömiseen.

Yks keväinen ilta Amorellalla matkalla Turkuun. Tuolloin oli myös äitin syntymäpäivä. Olin matkalla Turkuun varmaan kevään viimeisen koeviikon takia. Seisoin Amorellan ihan ylimmällä kannella kera kaikkien kiinalaisten tai japanilaisten (en erota niitä toisistaan…) turistien kanssa ja otin kuvia tuosta älyttömän kauniista auringonlaskusta.

Tehtiin noin vuosi sitten Emilin kanssa päiväretki Ahvenanmaalle Brändön Jurmoon. Pienelle saarelle, jossa vakinaisia asukkaitakin on vain noin 40. Tä retki oli yllätys Emilille, olin kertonut sille että vien sen retkelle, mutta en ollut kertonut minne. Taisi olla päivä ennen tai samana päivänä vasta kun kerroin minne ollaan menossa. Otettiin lautta Kustavin Vuosnaisista Brändön Åvaan ja siitä vielä pienempi lautta Jurmoon. Jätettiin auto Vuosnaisiin parkkiin, koska Jurmossa ei todellakaan tarvi autoa. Autotietäkin siellä on vain joitain kilometrejä. Käveltiin ympäri Jurmoa, kiivettiin ylös näköalatorniin ja yritettiin nähdä Kustaviin asti. Vierailtiin pienen pienessä ja super viihtyisässä ruokakaupassa ja syötiin jätskit paikallisen kahvilan terassilla. Bongattiin myös Ylämaankarjaa, voi kun ne on sitten niin ihania. Olin pelännyt, ettei Emil jostain syystä tykkäisi mun pikku yllätysretkestä, mutta hän rakasti sitä! Toi päivä olikin yks ton kesän parhaimpia päiviä ja toivon, että voisin elää tuon päivän uudestaan. Pitääkin kai taas mennä käymään Jurmossa vaikka elokuussa kun ollaan jopa viikon verran Kustavissa. Mä vaan niin rakastan tota paikkaa!

Pitääkin muistaa ostaa lisää filmiä kameraan kesän matkoja varten! 

Tuun laittamaan lisääkin polaroidkuvia tänne ja kirjoittamaan niistä, niitä kun on aika paljon jäljellä ja lisää tulee kokoajan.

Hyvää viikonloppua kaikille! 🙂