Juhannus tuli ja meni. Ois saanut kestää kauemminkin. Mä rakastan juhannusta, se on aina ollut mun lemppari ”juhla”. Juhannuksena on aina niin kaunista, varsinkin yöaikaan sekä rakastan niin kaikkia niitä juhannusperinteitä; koivuja, saunaa, hyvää ruokaa, perheen kanssa yhdessäoloa. Tämän juhannuksen vietimme Emilin kanssa Kustavissa. Olimme juhannusaattona tuttavaperheen luona niin kuin meillä yleensä tapana on. Illalla jatkettiin vielä ulos kavereiden kanssa. Juhannus ei ollut niin kovin kummoinen tänä vuonna, mutta ei se mitään. Tärkeintä on kai se yhdessäolo perheen ja kavereiden kanssa. 

Yövyimme myös ensimmäistä kertaa mökillä tänä kesänä. Aivan ihanaa, siellä kun saisi asua vaikka ympäri vuoden… Veneiltyä tuli myös jonkun verran, sekin on aina vaan niin ihanaa. Haaveilen oman veneen omistamisesta täällä Ruotsissa, että voisi lähteä veneilemään koska vaan. No, ehkä joku päivä.

Juhannuspäivänä tehtiin Emilin kanssa pieni yöllinen retki Kustavin Jeremiaan luolille. Olin siellä viimeksi käynyt ihan pienenä lapsena enkä muistanut paikasta oikein mitään. Sen kuitenkin muistan, etten pitänyt niitä luolia oikein luolina… Muistan kuitenkin, että näköala ylhäältä luolien päältä oli hieno. Ja niinhän se oli nytkin, yhdentoista aikoihin oli aivan mahtavan kaunis auringonlasku. Vastapäisestä saaresta kuului juhlintaa ja musiikkia. Usvaa näkyi peltojen yllä. Pelkäsin kuitenkin, että tipun kalliolta mereen, pudotus oli aika korkea. Ja taisin kuitenkin muistaa väärin luolista, sillä kyllä siellä niitä luoliakin oli. Pelkäsin sielläkin, että kivenjärkäleet tippuvat päälleni. En myös uskaltanut luoliin sisälle, mutta Emilin mentyä niihin sisälle ja kerrottua kuinka hienoja ne olivatkaan, uskaltauduin sittenkin. Ja olihan ne aika hienoja. Pelkäsin vieläkin, että kivenjärkäleet tippuisivat päällemme, mutta yritin uskoa Emiliä kun hän varmaan sadatta kertaa kertoi minulle miten kauan ne järkäleet ovat olleet tuossa asennossa eivätkä ne tule tippumaan päällemme. Mutta entä jos kuitenkin? Ei ne kuitenkaan tippuneet.

Sain viikonlopun aikana myös huonoja, mutta samalla aika helpottavia uutisia terveydestäni. Helpottavaa on tietää, että kaikkeen tähän mitä minussa ja minulle on viime aikoina tapahtunut, on joku syy. Saatan kirjoittaa tästä aiheesta myöhemmin lisää. 

Toivottavasti teilläkin oli hauska juhannus! 🙂