101 miestä

- Otatko vielä kahvia, jos keitän?

Nostan katseeni käsikirjoituksesta, johon olen onnistunut vihdoin tarkentamaan. Kello on yli viiden, ja iltapäivän tunnit katseeni on harhaillut Mikaelin paidan selkään. Harjoittelija on pakannut kirjoja viikonlopun messuille, ja kankaan alla työskentelevä lihaksisto ja sormusten peittämät sormet ovat jotenkin harhauttaneet keskittymiskykyni. Nyt hän kohottaa kulmiaan edessäni ja toistaa kysymyksen.

- Kiitos joo, kiva, saan vastattua. Hän virnistää ja katoaa keittiöön.

Olemme toimistossa kahden. Työnnän paperit sivuun ja luovutan. Välimerkit hyppivät riveiltään, olen liian levoton. Kahvi tuoksuu jo. Näen Mikaelin puuhailevan lasiseinän takana. Hän kerää kihartuvat hiuksensa olkapäiltä ja kiertää ne niskaan, työntää kynän nutturan lukoksi. Kummallinen mies, ajattelen. Sekoitus feminiiniä ja maskuliinia. Hauiskääntöä ja lyriikkaa. Elvistä ja varastomiestä. Jään kiinni katseestani, kun Mikael kääntyy kahden kahvikupin kanssa. Hän hymyilee. Hitto, minähän punastun. 

- Ole hyvä.

Ei, sen täytyy olla tuo ääni, mikä minuun uppoaa: matala, käheä, hiipivä. Tartun kuppiin, mutta hän viivyttelee otettaan. Sormemme sihahtavat, kun ne osuvat toisiinsa. Katsahdan häneen ja näen hänen hymyilevissä silmissään jotain tummaa. 

- Kiitos. Saan kupin otteeseeni ja silmäni pakenevat sen uumeniin. Helvetin helvetti. Huomaan, miten sydämeni jyskyttää. Hän varmasti kuulee sen, kun seisoo noin lähellä. Mietin, kuuleeko hän myös tykytyksen, joka leviää jalkovälissäni. 

- Kuule, mun pitäis etsiä varastosta vielä kaksi laatikkoa noita messuille meneviä kirjoja. Ehtisiksä tulla auttamaan, Mikael kysyy. En pysty nostamaan katsetta kupista, mutta tavoittelen totta kaihin reipasta äänensävyä. 

- Kiva. Naiset ensin, hän viittaa ovelle. Vaikka heikoille jäille, mutisen ja astelen portaisiin. Kellariin on neljä kerrosta. Ehdimme puhua monta virkettä, joiden sisällöstä en tiedä. Mikaelin käheä nauru kutittaa minua, ja hänen katseensa kuumottaa helman alla reisissä. Saan avaimen sovitettua varaston oveen, ja hän auttaa oven auki. Ehdin vain puoliksi kynnyksen yli, kun hän tarttuu vyötärööni ja pyöräyttää minut vasten varaston seinää. Hänen kasvonsa tutkivat minua muutaman sentin päästä. Etusormen suuri sormus on viileä, kun hän kuljettaa sitä pitkin kasvojani.

- Korjaa, jos oon väärässä: säkin haluat mua. 

En ehdi vastata, kun hän nostaa leukani ja suutelee minua varovasti. Huulet ovat pehmeät ja niitä varjostava parta tuntuu silkkiseltä. Kehoni vastaa hänelle sekunnissa. Painan lantioni häntä vasten, työnnän käteni niskanutturaan, hampaani nirhaisevat hänen kieltään, suutelemme kuin olisimme nähneet nälkää. Hänen kätensä löytävät hameeni helmat, nousevat reisiä, tarttuvat pakaroihin, ja helposti hän nostaa minut kirjalaatikoiden päälle. Huohotamme toistemme suihin, vedän hänen vyönsä auki, työnnämme farkut tieltä, pujottaudun pikkuhousuistani, hetkessä olemme riisuneet ja saan käteeni hänen paksun, kuuman peniksensä. Sisukseni sulavat.

- En tiennytkään, miten kovin haluan sua, kuiskaan. Hän kähähtää naurunsa, painaa kämmenensä vasten häpyäni ja saman tien sormensa sisään. Ulahdan. Valun hänen sormilleen, ja hän murahtaa korvaani:

- Nyt mä panen sua. 

Katselen katonrajaan heijastuvaa veden välkettä ja kuulen, miten hamsteri juoksee pyörässään. Iho hehkuu päivien aurinkoa ja hyväilyjä. Hymyilyttää.

- Mitä mietit, Tony kysyy. Käsi on unohtunut vatsalleni, rystyset kulkevat hitaasti ylös, alas. Vilkaisen häntä, ja epäilen että minunkin hampaani välähtävät hämärässä yhtä kirkkaina. Alan sopeutua ympäristöön.

- En mitään. Olen tyytyväinen.

- Tosiaanko? Nyt jo?, hän virnistää. Antaa kätensä valua häpyluun päälle ja painua raskaana paikoilleen. Naurahdan. Hän kumartuu suutelemaan solisluutani ja antaa sormiensa kulkea jalkoväliini. Olen vielä äskeisestä ottelusta liukas, hän työntää röyhkeästi sormensa sisään ja katsoo ilkikurisesti:

- Oletko ihan varma? Ei ole mitään, mitä tahtoisit?

Hänen kätensä tietää mitä tekee, ja sisuskaluni pitävät siitä. Nostan lantiotani hänen sormiaan vasten. Hän painaa huulensa kaulaani ja tunnen peniksen kovettuvan reittäni vasten.

Seinän takaa kuluu karjahdus. Josh katsoo matsia. Kämppiksen ääni nostaa mieleeni päivän reissun. Olimme kolmisin rannalla merinorsuja katsomassa ja piknikillä. Meri oli kirkas ja tyyni, keräsimme sileitä kiviä ja polttelimme pilveä kallioilla. Kerroimme tyhmiä vitsejä ja loikoilimme auringossa. En tiedä, mikä kaikki oli kuvitelmaa, kun Josh nauroi ja pyyhkäisi tuulen heittämät korret paljaasta selästäni. Kuitenkin se nousee nyt mieleeni. Mietin hetken, ja päätän:

- Kuule, oletko koskaan... Tarkoitan, voisitko kuvitella... olla kolmisin? 

Hän nostaa katseensa ja katsoo tutkaillen silmiini.

- Kenen kanssa, Joshin vai? Nyökkään ja hän laskee katseensa. Voi ei.

- Itse asiassa joo. Tai siis ei, ei olla oltu, mutta tiedätkö... eilisiltana jostain syystä puhuttiin siitä. Sinusta. Vitsillä, mutta hassu sattuma kuitenkin, hän tapailee hymyä ja katsoo minua. Sormi liikahtaa sisälläni.

- Haluaisitko kokeilla, hän tarkentaa.

- Miksei, tai siis, jos te haluatte, änkytän. Yhtäkkiä olen kuumissani enkä tiedä, onko se kiimaa vai kauhua.

- Okei. Käyn kysymässä. Hän nousee, vetäisee pyyhkeen lanteilleen ja painuu ovesta ennen kuin ehdin katua. Kuulen miesten äänet, muutama lause vaihdetaan, jääkaapin ovi käy. Vetäisen vaistomaisesti peittoa päälleni, kun he astuvat kynnykselle. Joshin ilme on vaikeaselkoinen, hän katsoo minua varovasti ja kysyy epäluonnollisen kohteliaasti, saako tulla sisään.

- Tule. Tulkaa. Teen tilaa sängylle, ja he istuvat. Katsomme toisiamme vuoron perään. Hämillinen tilanne laukeaa nauruun, kun Josh vetää sytkärin taskustaan:

- Ystävät, tilanne vaatii savut.

Sätkä kiertää, naureskelemme tilanteelle. Ajattelen, että tilanne voisi olla huonompikin: sängyssäni on kaksi surffaria. Toinen tumma kuin yö, toisen hiukset ja kulmat auringon valkaisemat. Kaksi nuorta jumalaa, nousseet merestä, paljaat hartiat hämärässä huoneessa toisiinsa osuen. Äkkiä Josh kurottuu nappaamaan sätkän huuliltani, siirtää sen pöydälle ja kätensä takaisin kasvoilleni. En ehdi edes säikähtää, kun hän vilauttaa hymyn ja huulet koskettavat kevyesti omiani. Joshin käsi kupertuu niskalleni, hivelee kaulaa, maistamme toisiamme varovasti, luoja miten ihanalta hän tuntuu. Hän nostaa leukaani ja näykkii huuliani hellästi. Hengästyn, kielemme tutkivat toisiaan, hänen kätensä löytää rintani, selkäni painuu kaarelle ja tunnen jo valuvani.

Olen täysin uponnut Joshiin ja sävähdän, kun tunnen toiset kädet reisilläni. Tony avaa jalkani, sänki raapii sisäreisiini ja kuuma suu painuu suoraan klitorikselleni. Kirkaisuni tukahtuu Joshin huuliin: olen hilkulla räjähtää saman tien! Hän irrottautuu ja tutkii kasvojani, silmäkulmien hymy on tuttu mutta äärimmilleen rävähtäneet pupillit saavat hänet näyttämään villiltä ja vakavalta. Tonyn kieli pyörittelee jalkoväliäni ja saa vartaloni kiemurtelemaan hallitsemattomasti. Vaikerran, ja Josh työntää sormensa hitaasti suuhuni kuin tunnustellen kuumettani. Sitten hän ottaa käteni ja vie sen shortseilleen. Hänen seisokkinsa on valtava, penis vavahtelee kättäni vasten. Työnnämme shortsit sivuun, poimin kuuman elimen käteeni, Josh voihkaisee. Alan runkata häntä hitaasti. Tony poimii saman rytmin ja alkaa naida minua sormillaan. Hän nuolee klitoristani lujasti, samaa kiduttavaa rytmiä. Valitan etten kestä enää kauaa, Josh sanoo olevansa aivan rajalla ja tunnen hänen kivestensä kiristyvän käteni alla. Näen Tonyn runkkaavan itseään toisella kädellään ja hän urahtelee nuollessaan. Jalkapohjistani nousee puristava aalto, se painaa raajani patjaan ja häpyni vasten Tonyn kieltä, vagina supistuu ja imee hänen ihanat sormensa tiukasti sisääni. Josh huutaa ja purkautuu voimalla käteeni, Tony pureutuu reiteeni ja valtava orgasmi pyyhkii huoneeseen ja peittää meidät alleen. 

Hamsterin pyörä on hiljennyt. Huohotan miesten välissä, hikiset kehomme toisiinsa sotkeutuneena, raajat vapisten. Tästä tulee vielä parempi loma kuin osasin kuvitella. 

- Huhuu, kuuletko ääneni?

Saan silmäni auki ja ilmaa keuhkoihin. Katse tarkentuu ylleni kumartuneeseen mieheen. Vaalean otsatukan alta katsovat kysyvät silmät:

- Taisit pyörtyä. Kaikki on hyvin, ei hätää. Onko olo ok?

Nyökkään. Mieleni palaa tähän hetkeen: makaan tutkimuspöydällä himmeästi valaistussa huoneessa, kojeiden ruuduilla vilkkuu käyriä, mies istuu vieressäni anturit käsissään. Olen juuri saanut niin voimakkaan orgasmin, että menetin tajuntani.

- Hienoa. Mahtavaa. Tarkoitan siis, että kokeen puolesta tämä oli loistava tulos, vaikken totta puhuakseni odottanut sinun reagoivan näin voimakkaasti. Mutta jokainen nainen on yksilö. Arvaamaton, ihana mysteeri.

Siniset silmät katsovat minua hymyillen. En voi muuta kuin vastata hymyyn. Mies on silminnähden innoissaan ja tyytyväinen, ja se tarttuu. Hän kääntyy ruudun puoleen ja sormet pyyhkivät kuumeisesti käppyrästä toiseen. Vedän sivuunpotkimaani lakanaa rintojeni peitoksi. 

- Aivan täydellinen tallenne, mies mutisee ruudulleen ja katsahtaa sitten taas minuun.

- Kuule, kokeilisin mielelläni sinulle vielä näitä kolmostason elektrodeja. Elintoimintojesi perusteella et ole äskeisestä väsähtänyt, mutta toki jos haluat jo lopettaa, lopetamme.

Tosiaan, oloni ei tunnu uupuneelta. Pikemminkin olen täynnä energiaa. Annan katseeni viipyä miehen tutkailevissa silmissä hieman pidempään kuin on välttämätöntä ja hän hätkähtää, kun tartun hänen käteensä. Nostan sen kevyesti vatsalleni, ja se ymmärtää pienellä vihjeellä kulkea ylemmäs, sormenpäät hipaisevat kylkiluita, painan kämmenen rintani ympärille. Kuulen hänen henkäisevän kun nännini kovettuu vasten hänen sormiaan.

- Uhh... selvä, ymmärrän, hän hymyilee minulle, tapailee ammattimaista sävyään. Odotas, vaihdan vain anturit.

Kierähdän vatsalleni ja työnnän tyynyn lantioni alle. Annan mielelläni hänelle tilaa työskennellä. Kuulen hänen hengittävän raskaasti. Katse tuntuu kuumottavan pakaroitani, jalkoväli sykähtelee sen painosta.

- Tämä voi olla vähän viileä, hän varottaa. Silti sävähdän, kun hän työntää viileän elektrodin sisääni. En mahda mitään sille, että mielihyvän aalto supistaa syvältä. Ynähdän. Hänen sormensa viivähtävät, sitten hän vetäytyy ja jättää minuun vain metallisen anturin.

- Vielä tämä toinen. Hän työntää toisen kätensä alleni ja liimaa litteän, pehmeän lätkän alavatsalleni. Selvittää kurkkuaan.

- Käynnistän kolmosella. Sähkövirta on nyt vahvempi, mutta aloitustaso on matalalla. Yksi. Kaksi. Kolme.

Laite piipahtaa ja värinä syöksähtää jalkoväliini. Auuuh, joudun puremaan tyynyyni! Saman tien selkäni painuu kaarelle, polvet hakevat patjasta tukea.

Sähkö on pientä, läpitunkevaa liikettä syvällä lantiossa. Se kutittaa klitorista, tunkeutuu peräaukkoon ja kietoo koko ihoni kummalliseen kuumaan väreeseen. Olen avuton. Kiihottuminen luikertelee jokaiseen soluuni enkä pysty pakenemaan.

Tunnen, miten vagina supistuu, tärähtää, supistuu lujemmin. Tajuan, että olen taas saamassa orgasmin, ja tämä on vielä lujempi kuin aikaisempi. Sähkön värinä voimistuu hetki hetkeltä, kyyneleet nousevat silmiini, ulisen tyynyyn. Lantioni nytkähtelee hallitsemattomasti, kun valtava nyrkki tuntuu puristuvan vatsassani, se kiertää kaiken ympärilleen,

puristaa

puristaa

puristaa

ja päästää irti. Tunnen vahvan käden ranteeni ympärillä, mutta punainen räjähdys halkoo minut ja paiskaa minut pimeään.