Ihmiskoe

– Huhuu, kuuletko ääneni?

Saan silmäni auki ja ilmaa keuhkoihin. Katse tarkentuu ylleni kumartuneeseen mieheen. Vaalean otsatukan alta katsovat kysyvät silmät:

– Taisit pyörtyä. Kaikki on hyvin, ei hätää. Onko olo ok?

Nyökkään. Mieleni palaa tähän hetkeen: makaan tutkimuspöydällä himmeästi valaistussa huoneessa, kojeiden ruuduilla vilkkuu käyriä, mies istuu vieressäni anturit käsissään. Olen juuri saanut niin voimakkaan orgasmin, että menetin tajuntani.

– Hienoa. Mahtavaa. Tarkoitan siis, että kokeen puolesta tämä oli loistava tulos, vaikken totta puhuakseni odottanut sinun reagoivan näin voimakkaasti. Mutta jokainen nainen on yksilö. Arvaamaton, ihana mysteeri.

Siniset silmät katsovat minua hymyillen. En voi muuta kuin vastata hymyyn. Mies on silminnähden innoissaan ja tyytyväinen, ja se tarttuu. Hän kääntyy ruudun puoleen ja sormet pyyhkivät kuumeisesti käppyrästä toiseen. Vedän sivuunpotkimaani lakanaa rintojeni peitoksi. 

– Aivan täydellinen tallenne, mies mutisee ruudulleen ja katsahtaa sitten taas minuun.

– Kuule, kokeilisin mielelläni sinulle vielä näitä kolmostason elektrodeja. Elintoimintojesi perusteella et ole äskeisestä väsähtänyt, mutta toki jos haluat jo lopettaa, lopetamme.

Tosiaan, oloni ei tunnu uupuneelta. Pikemminkin olen täynnä energiaa. Annan katseeni viipyä miehen tutkailevissa silmissä hieman pidempään kuin on välttämätöntä ja hän hätkähtää, kun tartun hänen käteensä. Nostan sen kevyesti vatsalleni, ja se ymmärtää pienellä vihjeellä kulkea ylemmäs, sormenpäät hipaisevat kylkiluita, painan kämmenen rintani ympärille. Kuulen hänen henkäisevän kun nännini kovettuu vasten hänen sormiaan.

– Uhh… selvä, ymmärrän, hän hymyilee minulle, tapailee ammattimaista sävyään. Odotas, vaihdan vain anturit.

Kierähdän vatsalleni ja työnnän tyynyn lantioni alle. Annan mielelläni hänelle tilaa työskennellä. Kuulen hänen hengittävän raskaasti. Katse tuntuu kuumottavan pakaroitani, jalkoväli sykähtelee sen painosta.

– Tämä voi olla vähän viileä, hän varottaa. Silti sävähdän, kun hän työntää viileän elektrodin sisääni. En mahda mitään sille, että mielihyvän aalto supistaa syvältä. Ynähdän. Hänen sormensa viivähtävät, sitten hän vetäytyy ja jättää minuun vain metallisen anturin.

– Vielä tämä toinen. Hän työntää toisen kätensä alleni ja liimaa litteän, pehmeän lätkän alavatsalleni. Selvittää kurkkuaan.

– Käynnistän kolmosella. Sähkövirta on nyt vahvempi, mutta aloitustaso on matalalla. Yksi. Kaksi. Kolme.

Laite piipahtaa ja värinä syöksähtää jalkoväliini. Auuuh, joudun puremaan tyynyyni! Saman tien selkäni painuu kaarelle, polvet hakevat patjasta tukea.

Sähkö on pientä, läpitunkevaa liikettä syvällä lantiossa. Se kutittaa klitorista, tunkeutuu peräaukkoon ja kietoo koko ihoni kummalliseen kuumaan väreeseen. Olen avuton. Kiihottuminen luikertelee jokaiseen soluuni enkä pysty pakenemaan.

Tunnen, miten vagina supistuu, tärähtää, supistuu lujemmin. Tajuan, että olen taas saamassa orgasmin, ja tämä on vielä lujempi kuin aikaisempi. Sähkön värinä voimistuu hetki hetkeltä, kyyneleet nousevat silmiini, ulisen tyynyyn. Lantioni nytkähtelee hallitsemattomasti, kun valtava nyrkki tuntuu puristuvan vatsassani, se kiertää kaiken ympärilleen,

puristaa

puristaa

puristaa

ja päästää irti. Tunnen vahvan käden ranteeni ympärillä, mutta punainen räjähdys halkoo minut ja paiskaa minut pimeään.