Puolivuotta on jo ihanaa Ecuadoria takana ja se tuntuu eriskummalliselta.

Ecuadorilla, sen ihmisillä ja ekosysteemeillä, on ollut käsittämättömät paljon annettavaa.

Kaksi viikkoa sitten matkustimme kolmen muun kanssa pieneen La Esperanza-nimiseen kylään Quitosta pohjoiseen. Kylä ei ole turismin pilaama, mutta esimerkiksi taiteilijat kuten Manu Chao ja Pink Floyd ovat käyneet siellä imemässä inspiraatiota. Eikä ihme. Kun patikoimme La Esperanzan laaksossa, mykistyimme silkasta ihailusta. Jälleen luonto näytti kuka määrää ja ketä. Jylhät kalliot, vihreät niityt ja kaukana alhaalla poriseva vesiputous pistivät taas pienen ihmisen kyykkyyn. Tuntui, kun koko luonto olisi seurannut meitä, meidän ilmestyessä autiolle niitylle, jylhän kallion juureen patikoidessamme kengittä alas vesiputoukselle. Patikoimme iltaan asti ja auringon laskiessa tulikärpäset valtasivat koko niityn. Koskaan en ollut nähnyt mitään vastaavaa. Manatessani kameran unohdusta kotiin, totesivat pojat joiden kanssa patikoin osuvasti, ettei mikään kamera osaisi tätä kokemusta kuvillaan selittää.

Myös viime viikonlopun maisemat Etelä-Ecuadorissa pistivät hiljaiseksi. Laaksoa kaikkialla ja alhaalla solisi joki, johon uskaltauduin uimaankin. Jälleen tuntui kuin eloisan luonnon jylhät rinteet olisivat tuijottaneet meitä. 

Luonnosta on tullut keskusteltuakin niin paikallisten, kuin reppureissaajien kanssa. Muutama Ayahuasca-kasvia kokeillut reppureissaaja kertoivat kuvaavasti kokemuksiaan kasvin parissa, kuinka tunsivat vahvasti luonnon olevan meissä ja me siinä ja kuinka luonnosta on kauan sitten erkaannuttu, mutta kuinka vieläkin olisi mahdollista päästä sen kanssa harmoniaan. Toinen erittäin kuvaava ayahuasca-kertomus on tässä: Ayahuasca: A Story of Death, Rebirth and Love.

Eräs paikallinen permaculture-opettaja kertoi luonnossa kaiken, aivan kaiken, perustuvan kuvioihin: lintujen muuttoliikkeet, tuulien suunnat, jokien yhdistyminen putouksiksi, zeeprojen raidat, lehtien pinnat, mistä puut imevät vetensä, minne sijoittaa kana maatilalla niin, että siitä on ekosysteemille hyötyä eikä haittaa. Näitä kuvioita ymmärtäessä ihminen sekä ymmärtää että ennakoi luontoa. Olikin järkyttävää huomata, istuskellessamme opettajan kanssa nuotion ääressä keskellä metsää eräänä torstai iltapäivänä, että sellaisetkin luonnonilmiöt kuin tuulensuunta, äänet ja lämpötilaerot jäävät niin herkästi meiltä huomaamatta. Mies opetti, että istuskellessa luonnossa täydessä hiljaisuudessa, huomaa joka kerta jotain mitä ei ole ennen huomannut. Äänet, lämpötilat, tuuli. Betoniviidakon keskeltä tulleille reissaajille, tässä onkin heurekaa kerrakseen. Mies kuitenkin lohdutti, että näiden kuvioiden ymmärtäminen ei ole lainkaan itsestäänselvää. Jopa kuuluisille itämaisille tietäjillekin, jotka ovat pyhittäneet elämänsä itsetutkiskelulle, luonnon ymmärtäminen on vienyt vuosikymmeniä. Mutta luonnon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään meitä ja maailmaa kokonaisuudessaan. ”Esta es la permacultura.”

Ecuador on siis opettanut pientä ihmistä monella saralla. Vaikka jälleen yhtä sademetsää tuhotaan täällä öljyn perässä, onneksi on Ecuadorilla vielä tarjota sen hulppeaa luontoa ja pieneen tilaan mahtuvia erilaisia ekosysteemejä moneen hämmästykseen. Kunpa me pian ymmärrettäisiin, että luonto ei ole meitä varten, vaan me olemme osa sitä, aivan kuten kaikki muukin täällä. Ja vaikka monen makuun liikaakin toistellaan sitä, kuinka luonnon tuhoaminen on meidän itsemme tuhoamista, jälleen kaatuu Yasunissa puita, jotka eivät pelkästään tuhoa niissä asuvia apinoita, lintuja, hyönteisiä, kasveja ja jaguaareja vaan myös jotain meidän kaikkien sisällä.