Peukku ylös ja kyytiin

DSC02453.JPGQuilotoa-kraaterijärvi

DSC02478.JPGNäkymiä liftatessa

DSC02484.JPG

 

 

I was always looking outside myself for strength and confidence, but it comes from within. It is there all the time.

Anna Freud (1895 – 1982)

 

Reilu kaksi viikkoa sitten liftasimme tiemme kraaterijärvelle Quilotoaan. Järvi on turkoosinvärinen ja muodostunut entisen tulivuoren suuaukolle.

Maisema on käsittämättömän kaunis, yksi hienoimmista luonnonilmiöistä Ecuadorissa.  Patikoiminen alas kestää noin 20 minuuttia ja moni telttailee kylmässä vuoristolimassa turkoosin järven rannalla.

Ylös patikoiminen on raskasta, mutta laiskimmat voivat orjuuttaa aasia ylösnousussa.

Quilotoalle pääsee ilmaiseksi, kun liftaa Latacungan kaupungista järvelle. Liftaaminen Ecuadorissa yleisestikin on turvallista. Moni tapaamani pennitön reppureissaaja on todennut Ecuadorin olevan liftaamiseen lattareiden paras maa. Aina on joku, joka ottaa kyytiin ja auttaa perille.

Lava-autot ja rekat pysähtyvät  lähes aina, mikäli tilaa vielä riittää ja eivät pyydä paljoakaan rahaa matkasta.  Yhtäkään kauhukertomusta en ole vielä kuullut. Liftaaminen on normaalia Latinalaisessa Amerikassa ja sitä harrastavat niin paikalliset kuin reppureissaajatkin.

Myös kotikylästäni on joskus liftattava keskustaan. Joskus suurien autojen omistajat järjestävät kimppakyytejä ja nappaavat kyytiin useamman ihmisen 25:ttä senttiä vastaan.  Kyydistä jäädään huutamalla ”Gracias!” tai lava-autosta koputtamalla ikkunaan.

Täällä muiden kyytiin ottaminen tuntuu olevan itsestäänselvyys, etenkin jos käytössä on tilava auto. Teiden varsilla on aina liftareita. Niin maalla kuin kaupungissa.

Kimppakyydit ovat ehdottomasti astetta ekologisempi tapa päästä paikasta toiseen. Suomessakin tällainen tapa voisi yleistyä. Miksei ottaisi kylmänä pakkaspäivänä muutaman pysäkillä värjöttelevän töihin menijän matkaansa, jos tilaa autossa riittää?

Muitakin ekologisia reissaamistapoja on. Hyvät brittiystäväni  Emma ja Anthony rahojensa loputtua tekivät reissussa oman hammastahnansa, korjasivat rikkinäiset vaatteensa ja löysivät teiden varrelta mm. täysin ehjät Ray Ban-aurinkolasit sekä nappeja. Käsittämätöntä, mitä kaikkea ihminen heittää pois.  Lisää voitte lukea heidän omasta, todella inspiroivasta Uncertainties –blogista.

Kun lähtee todelliseen seikkailuun ja luottaa siihen, että elämä tuo eteen kaiken mitä tarvitsee,  voi kohdata positiivisen yllätyksen.  Nykyihminen on tainnut unohtaa, että elämän ei kuulu olla tämän omassa hallinnassa. Elämä on arvaamatonta ja alati muuttuvaa, mutta  luottaessa siihen että se kantaa, se todellakin niin tekee. Tämän huomasivat Emma ja Anthonykin liftattuaan lähes kaksi vuotta ympäri Latinalaista Amerikkaa.

”Sometimes we find things that appear to be almost new when we need them. I started looking for a new jacket to replace my franken-jacket and found  [a] purple number in a bin, along with [top]. The sunglasses are Ray Bans I found on the side of a mountain just when I needed a pair.”

Seikkailu siis kannattaa. Luottamus sekä itseensä että elämään lienee kaiken a & o:

relaxx.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *