Raskas työ vaatii karnevaalit

 

Adios Abuelitas!

Abuelitat tuli hyvästeltyä ja viime viikolla alkoi uudet tuulet paikallisten lasten kanssa. Ensimmäinen päivä koulussa oli rankka ja turhauttava villien lasten höseltäessä, mutta seuraavina päivinä sain kuin sainkin lapset ”kuriin”, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Työskentelen kaksi ensimmäistä viikkoa viisivuotiaiden kanssa ja seuraavalla viikolla siirryn vuotta vanhempien pariin. 

Lapset ovat kuitenkin useammin hellyyttäviä, kuin ärsyttäviä. Aamuisin moni heittäytyy kaulalle ja huutaa ”Buenas dias, Senorita!” ja välitunnilla haluavat pitää kädestä ja kysyä kysymyksiä, räplätä hiuksia ja pussata poskelle. Eräs poika kysyi voinko olla hänen ”kouluäiti” ja useimmat hymyilevät aina kun heitä katsoo silmiin.  

Toisinaan eivät silti tottele lainkaan ja siksi useimmin käytettyihin lausahduksiini kuuluukin ”POR FAVOR!”-pääte sekä tiukka: ”Mennäänkö juttelemaan rehtorille?”. Ensimmäisen viikon aikana jouduin kirjaimellisesti raahaamaan pari villiä poikaa tunnille. Iltapäivällä toinen tuli kuitenkin antamaan suukon poskelle ennen kotiin lähtöä, söpösti lausuen: ”Hasta manana, profe!”. 

Lapsille on vaikea olla vihainen: ovat villejä, mutteivät pahantahtoisia. Huomenna saan tietää kouluni lasten taustoista enemmän, jotta ymmärtäisin heitä paremmin. Tämä jännittää, koska muissa kouluissa vapaaehtoiset ovat saaneet tietoonsa todella kurjia juttuja lasten perhetaustoista. Kertoivat näiden vaikuttaneen siihen miten tiukkoja ovat heitä kohtaan. 

Myös edellisessä työpaikassa yksi sisarista tuli kysymään minulta miten lähtisin auttamaan erästä heidän pakeille tullutta 12-vuotiasta tyttöä, jolla oli todella pahoja traumoja. Kysymys painoi minua koko päivän ja koska en ole asiantuntija, sanoin että tyttöhän tarvitsee ammattilaisten apua. Nunna kuitenkin sanoi ettei usko psykiatriaan, sen ollessa aivopesua, vaan kokee, että tyttö tarvitsee katolista apua. Väittelin nunnan kanssa hetken aivopesusta ja erilaisista maailmankatsomuksista, mutta suomalaisen käännyttäminen uskoon ja nunnan käännyttäminen pois uskosta osoittautuivat yhtä vaikeiksi tehtäviksi. Keskustelu oli kuitenkin antoisa ja kärsinyt tyttö saa onneksi paraikaa ammattilaisten apua. 

Huviteltuakin on tullut ahkeroinnin keskellä. Vanhainkodissa vietetyn viimeisen viikon päätteeksi, matkustimme muutaman vapaaehtoisen ja kolmen ecuadorilaisen kanssa Atacamesiin, joka sijaitsee rannikolla Esmeraldasin provinssissa. Esmeraldas on tunnettu sen suurilukuisesta afroecuadorilais-väestöstä. Atacames ei ole kaunein rantakaupunki missä olen käynyt, mutta tunnelma oli kohdillaan. Kaikkialla raikui reggeaton musiikki ja iltaisin rantabaarit täyttyivät salsaa tanssivista juhlijoista. Ilma oli kuuma ja vaikka aurinko ei juuri näyttäytynyt, palasimme viikonlopun päätteeksi ylös kylmään pääkaupunkiin ruskettuneina. Mukavan kokemuksesta teki myös se, että Atacamesin ollessa hyvin edullinen rannikkokaupunki, asunnon vuokraaminen hostellin sijaan tuli tälle porukalle edulliseksi. Talo oli todella iso (sänky 15:lle) uima-altaineen ja poreammeineen ja maksoi 15-hengeltä torstaista sunnuntaihin vain 24 dollaria per henkilö. 

Viime viikonloppu tuli vietettyä pitkästä aikaa kotona, sillä kotini lähistöllä sijaitsevassa Chubuloma-kaupunginosassa oli karnevaaliviikonloppu. Perjantaista sunnuntaina kaduilla raikui musiikki ja tunnelma oli korkealla. Sunnuntaina pääsin todistamaan tätä fiestaa, joka alkoi ulkoilmamessulla. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen katolinen Jumalanpavelus ja ikäväkseni on myönnettävä, että en muista millloin viimeksi olin protestanttisessakaan mokomassa. Jumalan palveleminen sellaisena kuin se kristinuskossa tunnetaan, ei ole koskaan kuulunut tärkeimpiin harrastuksiini. Kokemus oli kuitenkin hieno ja meininki oli hyvin rento ja leppoisa, ei suinkaan kukkahattutätimäinen, millaiseksi olin sen kuvitellut. Messu oli kaikenikäisille samalla kohtaamis- ja kuulumisten vaihtopaikka ja useimmat riensivät tämän jälkeen ostamaan olutta, jotta karnevaali saatiin kunnolla käyntiin.  

 

Korvatakseni viime viikon heikonpuoleisen blogini päivittämiseni jaan kanssanne nyt kuvien ryöpyn. Ylhäällä kuvia viimeisestä päivästä vanhainkodissa ja alhaalla kuvat messusta ja sitä seuranneesta karnevaalista eilen.

Ihanaa alkanutta viikkoa, hasta luego!

 

l