Kesäkelejä

(olin unohtanut ajastaa postauksen julkaisun, piti julkaista perjantaina)

Mikään ei oo ihanampaa kun laittaa kesämekko päälle, aurinkolasit silmille, vähentää meikki puoleen ja tuntee aurinko iholla. Aurinkorasva tuoksuu niin hyvältä ja vesi maistuu ulkona sata kertaa paremmalle kuin sisällä. Lauantaina 18.4 sää oli niin uskomattoman ihana! Miettikää nyt se suomen ihan ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, kun tuntuu että kevät on muuttunut kesäksi ja jätät takin kotiin koska sitä ei enää tarvitse. Kun tulee kuuma ja hiki heti liikkeellä ollessa, eikä se vielä häiritse koska kaikki on niin ihanaa. SE tunne oli lauantaina. Sain olla yksin kotona aamun ja siivota kodin siistiksi, juoda aamukahvin parvekkeella ja toivoa että ainakin yksi pisama ilmestyy kasvoille. Siistissä kodissa on niin mukava olla, laittauduin rauhassa ja mietin mitä kaikkea tekisin vai tekisinkö yhtään mitään. Päädyin välivaihtoehtoon, hyppäsin metroon ja menin Ogimachiin, isoon puistoon ihan lähellä metroasemaa. Ostin piknikeväitä ostoskadun varrelta ja muutaman alkoholijuoman ja painelin puistoon kymmeninen japanilaisten keskelle. Tein Nalle Puhin sanoin ”en mitään” vaikka teinkin vaikka mitä. Puhuin siskon kanssa pitkän facetime -puhelun, luin kirjaa ja kuuntelin musiikkia, söin, nautin ja olin. Ihan parasta hetkeen! Ruskettunut en siis kyllä vielä ole, eikä ylläolevassa kuvassa pisamia näy, niitä kyllä jo muutama tuli hankittua, jee. Puistossa oli useita tanssiryhmiä harjoittelemassa esityksiään, joten nähtävää oli siinäkin jo aika paljon. 

Huomasin (taas) olevani ainoa, joka rakastaa aurinkoa. Ihmisillä oli pitkähihaiset päällä ja takkejakin muutamilla, alempana kuva miehestä joka ulkoiluttaa koiraa. Lämmintä oli +22 mutta kevyt toppatakki on ilmeisesti välttämätön. Vinkki pukeutumiseen suomessa:  ihan loppukeväästä kannattaa pukeutua toppaliiviin, joka muuten unohtuu kaapin perälle koska aina on liian kylmä tai liian kuuma. Täällä ihmiset tuntuvat pukeutuvan enemmänkin vuodenaikojen mukaan. Kun on talvi, kevät tai syksy, on järkevää pukeutua kunnolla… Kesävaatteita odottelen katukuvaan, silloinkin aurinkoa piileskellään pitkähihaisten alla.

Sää on siis hellinyt meitä oikein kunnolla, torstainakin oli niin lämmin, kuuma, että oli pakko laittaa aurinkorasvaa ja yrittää etsiä jotain hattua. En löydä mieleistä mistään, joten toivotaan ettei auringonpistos ihan heti iske… Kesämekkokelit on kyllä aika ihania. Löysin viime viikonloppuna kivan kahvilan Nagahori Dorin varrelta, läheltä American Muran aluetta. Mondial Kaffeella on ihana ja viihtyisä terassi, joka tosin on aina täynnä jos on hyvä sää, erilaisia kahveja ja syötävääkin saa. Otin juustokakun (yllätys!) ja green tea latten, ihan älyttömän hyviä molemmat. Saatte kuvien muodossa nauttia molemmista herkuista. Tähän paikkaan tulen kyllä vielä uudestaan, suklaakakku jäi vielä maistamatta… 

 

 

Kulunut viikko on mennyt nopeasti. Nopeammin kuin mikään muu viikko. En tiedä miksi, onko se vain minua kovasti puhutellut lämpö joka vie mennessään. Hurjaa jos aika vilahtaa tällä tavalla, koko kesä vain vilisisi silmissä ja huomaisin että on jo suomen syksy. Noh sitten olisinkin jo melkein kotimatkalla, ei siitä sen enempää. Viikonlopuksi minulla on suunnitelmissa vaikka mitä. Tanssijalka vipattaisi taas, tiedossa on yhdet läksiäiset jenkkibaarissa jonne aion todellakin mennä, minut on ihan pyydetty hehe. Lauantaipäivä menee todennäköisesti Kobessa, aion nähdä nämä lähikaupungit täällä ollessa, niihin kun menee metrolla n. tunti suuntaansa. Lähellä on myös Kyoto ja Nara jotka haluan myös nähdä. Yritän pyhittää nämä reissut hyvälle ruualle ja paikkojen ja nähtävyyksien katsomiselle, ostoksia voin tehdä täällä Osakassakin. Kamera pääsee käyttöön kun kiire ei ole minnekään näilä reissuilla. Kirjoittelen vaikka erillisen Kobe postauksen, jos sinne lähden. Outoa on kun blogi pyörii koko ajan päässä, kirjoitettavaa ja muuta etsii oikeastaan koko ajan. Luonnollisesti hämmästeltävät asiat ovat vähentyneet, tilalle on tullut arki ja tavallisten asioiden tekeminen. Erilaisia treenikuvioita tässä olen selvitellyt, niistä sitten myöhemmin jos ottavat onnistuakseen. Ainakin minulla olisi 24. kerrosta rappusia loikittavana jos en muuta keksi. Kuntosalilla käyminen on kallista ja sinne en aio edes mennä, kotona suomessa voin käydä salilla niin paljon kuin jaksan. Voimistelua ja valmennuksia on kyllä ikävä, tällä vauhdilla tosin sellaiseen ei olisi aikaa. Mutta kuten sanoin, katsellaan… :–) Muistakaa heitellä ideoita ja kysymyksiä vaikka vieraskirjaan tai sähköpostiin, ei mulla tosin ole semmoinen olo että tätä kokemusta yksin eläisin, tiedän että olette siellä!

-> essi-h@hotmail.com

-Essi