Kōbe

Lauantaipäivä (25.4.) meni Kōbessa ja jälleen kerran ilma oli ihan mieletön. Lähdin liikenteeseen ennen aamu kymmentä, halusin nauttia kauniista päivästä ulkona mahdollisimman kauan. Junamatka Umedan asemalta Kōbeen, Sannomiya asemalle kesti n. 40min ja sain onneksi istumapaikan junassa, koska heti Umedaa seuranneelta asemalta se tuli ihan täyteen. 

Kōbe on ollut yksi suurimmista satamakaupungeista Japanissa, mutta vuonna 1995 sattununeen maanjäristyksen jäljeen se ei ole enää niin vilkas, vaan satama on japanin kolmanneksi suurin. Kävelin ympäri kaupunkia, kuvassa Kōbe Port Tower Harbor Landissa. Meri tuoksui ihan samalle kuin Kotkassa, laineet liplatteli ihanasti ja oli lämmintä ja rauhallista. Ennen kuin tulin Harbor Landiin, kävelin keskustassa Motomachin alueella, siellä oli kalliita kauppoja, ihanan näköisiä kahviloita ja tosi rauhallista. Puiden reunustama katu -kuva on Motomachin alueelta. Taisin joskus aiemmissa postauksissa, lähes ensimmäisissä kirjoittaa siitä, miten outoa on kun tiet ovat enemmänkin siltoja tms. Alempana kuvia parissa kerroksessa kulkevista teistä. Katutasossa on myös ajotie, mutta se kuinka järkevästi ilmatilaa hyödynnetään on minulle yllätys. Joku kokeneempi matkailija pyörittelee silmiään ja tuhahtelee, mutta tämä nyt on todellakin ihan uusi asia minulle.

 

Kuva, jossa on kallellaan olevia lyhtypylväitä, on vuoden 1995 maanjäristyksen tuhoja. Se on säästetty muistutukseksi ja ympärillä on pylväitä, joissa on kuvia ja tekstejä tapahtumista. Kaikki muuttui yhdessä yössä 17.1.1995. Maanjäristys vaati yli 6000 kaupunkilaisen hengen. On aika pysäyttävää nähdä mitä maanjäristys voi oikeasti saada aikaan, ei sitä käsitä ollenkaan. Ajattelin maanjäristyksiä ja muita luonnonkatastrofeja mitä täällä suunnalla voi tapahtua, mutta päätin että on turha pelotella itsensä pyörryksiin asioista, joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Kuitenkin konkreettisten tuhon jälkien näkeminen avasi silmiäni uskomattomille luonnonvoimille joita on olemassa, ja joita ei ”turvallisessa” suomessa tule ajateltua. Taifuuneja odotellessa…

Harbor Landista jatkoin matkaa kohti Nankinmachin alueelle, joka on Kōben Chinatown. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja katuja reunustivat toinen toistaan muistuttavat ruokakojut, suolaista ja makeaa tarjoten. Tyydyin vain katselemaan aluetta. Jatkoin kävelyä Kitanon alueelle, se on siis vuoren rinteeseen noussut kyläkeskittymä, joka on perinteinen ulkomaalaisten kauppiaiden asuinalue. Se kiinnostaa enemmän paikallisia kävijöitä mutta kyllä minäkin siellä viihdyin. Siellä oli paljon kahviloita ja pieniä kauppoja. Itse nautsikelin lounaan ranskalaisessa ravintolassa terassilla istuen ja katsellen ohikulkevia ihmisiä. Ohi ajoi myös useita upeita urheiluautoja joista ei ole kuvia. Muutenkin täällä japanissa ajelee tosi hienoja autoja, voisin keskittyä kuvaamaan vain niitä haha. 

 

 

 

Kun palailin takaisin lähelle juna-asemaa, ajattelin poiketa katsastamassa pikkukauppoja täynnä olevan Kōkashitan kapean ja loputtomalta tuntuvan ostoskadun. Se on oikeammin alikulkusilta junaraiteiden ali… Ei varmaan kovin hyvä valinta jos kärsii ahtaanpaikankammosta, siellä ei meinaan ihan hetkeen luonnonvaloa näkynyt ja tilaa kävellä oli tosi vähän. Kuva alla on sieltä, ei anna todenmukaista kuvaa mun mielestä. Olen tässä muutenkin pohtinut kuvia joita otan tänne. Aina fiiliksen vangitseminen ei onnistu kun kuvaan paljon yleiskuvia ympäristöstä. Olen yrittänyt opetella monia juttuja kameran käyttöön liittyen, mutta hankalaahan tuo vielä on. Joskus on ajatus hukassa ja joskus en vain saa tilanteista kuvia kuten haluaisin. Joskus kuvat taas onnistuu tosi hyvin, esim. Motomachin alueelta otettu kuva, jossa puut reunustaa katua. Hiljaisuus ja rauha tallentuivat tosi hyvin mun mielestä.

Reissu oli hyvä päättää jäisellä minttuteellä. En muuten tule kotiin ennen kuin sinne ilmestyy enemmän sohvallisia terasseja katoille ja katutasoon. Täällä tottuu liian hyvään hehe. Kobe oli kiva, kaikenkaikkiaan. Mieleen jäi erityisesti se, että kävellen pääsin kaikkialle minne halusin ja että luonto oli lähellä.

Kirjoittelen seuraavaksi varmasti pienen postauksen Osaka Castlesta, lyhyesti ja paljon kuvia sisältäen. Helpompi sitten selailla tapahtumia myöhemmin. 

Palaamisiin!

-Essi