Ruoka. Food. Tabemono.
Kyllähän se niin on, että hyvä ruoka lämmittää mieltä ja sydäntä. En ole koskaan ollut nirso tai syönyt vähän. Syön usein ja hyvällä ruokahalulla. Tykkään kunnon ruuasta, suolaisista ja makeista herkuista, olen hulluna erilaisiin pulliin ja leivonnaisiin, kakkuihin ja ihan kuiviin sokerikorppuihinkin paremman puutteessa. Esimerkiksi viime kesänä näin kolmena peräkkäisenä yönä unta mansikkakakusta, koska työkaverillani oli syntymäpäivät ja tiesin, että kakku on tulossa. Vartaloni ei ole (tai ei ainakaan ennen ollut) helposti kiloja keräävää vartalotyyppiä, ja siksi en ole koskaan ajatellut tarvitsevani liikuntaa siihen, että pitäisin kilot kurissa. Oikeastaan en ole saanut painoa nousemaan edes silloin, kun olen sitä kovasti halunnut ja yrittänyt.
Japani, ja erityisesti Osaka, on hyvän ruuan taivas, paratiisi. Alussa ajattelin, etten tule pääsemään kadulla edes eteenpäin, sillä tuoksut ja ruokien kuvat ikkunoissa olivat ihan älyttömän houkuttelevia. Olen ollut täällä vasta 2kk ja kokeillut jo monia perinteisiä japanilaisia ruokia. Kotona suomessa olin jo rakastunut sushiin, täällä se on vielä parempaa. En itseasiassa ole ehtinyt edes kunnon sushiravintolaan vielä! Pienistä lähikaupoista saa uskomattoman hyvää sushia ja onigiriä (riisipallo missä täytettä sisällä, esim. kalanmätiä tai tonnikalaa). Lisäksi se on ihan älyttömän halpaa… Alla oleva setti oli jotain 4€ luokkaa.
Hiroshima ja Osaka valmistavat molemmat okonomyakia omalla, hieman erilaisella tavallaan. Okonomyakien paremmuudesta on käynnissä ikuinen kamppailu kyseisten kaupunkien välillä. Osakan okonomyaki on enemmän pannukakkumainen, siinä on kananmunaa ja täytettä. Omaksi suosikikseni tämä ei nouse, vaikkakin hyvää se oli. Hauskinta ehkä oli katsella annoksen valmistamista ja sen kypsymistä nenän edessä.
Yakitori (alla) on grillattua kanaa vartaassa. Eräänlaista pikaruokaa. Me saatiin näihin viherpippuritahnaa, jota sai laittaa oman maun mukaan. Oli kyllä tosi hyvää. Täytyy tosin sanoa, että mitä kummallisempia juttuja syö ja niistä oppii pitämään, ei paljon grillattu kana vartaassa maistu miltään. Siksi on hyvä, että lisäksi saa aina jotain kastiketta tai muuta maustetta. Näitä saa myös ruokakaupoista, helppoa ja nopeaa hyvää nälkäisille.
En olisi uskonut, että lempiruuakseni täällä nousee kevyesti raaka kana ja kala. Okinawalla tuli maistettua tonnikala sashimia, olin välittömästi myyty. Tuntuu kurjalta myöntää, että tonnikala, jota jo valmiiksi pyydetään liikaa, on yksinkertaisesti ihan älyttömän hyvää myös minun mielestäni, nimenomaan raakana, paksuina siivuina. Noh, tulipahan maistettua. Sunnuntaina 24.5 tuli myös nähtyä kalamarkkinoilla tonnikalan fileointi, paloittelu tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Kyseessä on kyllä iso fisu ainakin minun mielestäni. En haluaisi olla samassa altaassa niiden kanssa. Huom! Kalamestarin tonnikalahattu…
Suomessa, tai koko Euroopassa ei raakaa kanaa, tai yleensäkään kai raakaa lihaa suositella syötävän. Kaikki tulisi kuumentaa, pastöroimatonta maitoa välttää, kaikki vihannekset pestä tarkasti yms. Täällä kuitenkin uskaltaa, haluaa ja tekee mieli kokeilla kaikkea uutta, ihan ennakkoluulottomasti. En todellakaan haluaisi huomata kotiin palatessani, että olen syönyt ruokia vain omalta mukavuusalueeltani. Tottakai ajatus salmonellasta kävi nanosekuntina päässäni, jonka jälkeen ajattelin, että paikalliset syövät näitä ruokia lähes päivittäin ja hyvin näyttää pyyhkivän.
Alla on siis kuva broiler sashimista. Annokseen kuului kanan maksaa, rintapalaa, reittä vähän grillattuna ja kivipiiraa. Kolmeen ensimmäiseen jäin koukkuun. Kypsennettynä kivipiira oli hyvää. Eilen maanantaina oli tarkoitus mennä yhteen Amerikan muralla olevaan sashimipaikkaan, joka oli epäonnekseni kiinni. Onneksi päiviä ja tilaisuuksia tulee vielä useita. Kananpalasia dippailtiin soija- tai seesamikastikkeeseen. Nam.
Osaka on erityisen kuuluisa maan parhaista takoyakeista, mustekalaa taikinan sisällä. Takoyakeja saa katujen varsilta kojuista, tai ihan ravintoloistakin. Joissain ravintoloissa voi itse kypsennellä ja käännellä takoyakinsa. Päälle saa erilaisia kastikkeita yms. Takoyakit on kyllä hyviä, mutta ne on vähän sellaisia ettei kyllä joka viikko tee mieli syödä. Tuhtia tavaraa. Suu on palanut niin monta kertaa näitä syödessä, ne pysyy tosi kuumina kauan. Näitä syödään hammastikulla, eli pallero keikkuu (tai yrittää keikkua) tikun päässä.
Ihan vaan kananjauheliha kebakoita ravintolassa.
Alla muutama kuva viikonloppuna olleista bbq -juhlista, oli ihan älyttömän hauskaa. Sai syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa, sisäänpääsymaksu oli 30€. Sanoisin että ilmaisen viinan bileet… Kokit tekivät ruokia usealla pisteellä ja baarimikot juomisia. Puisto oli valtava ja erilaisia porukoita oli kerääntynyt sinne näihin juhliin. Olo oli kyllä vähän kuin jollain eksoottisella eläimellä eläintarhassa, kaikki toivat kavereiden kavereita tervehtimään ja juttelemaan, hämmästelemään sinisiä silmiä ja vaaleaa ihoa. En edelleenkään selviä täällä valituksitta, koska se, että olen värjännyt hiukseni, on maailman suurin vääryys. Sain kehuja siitä, miten äännän japania, sitä vähää jota osaan. Se tietysti motivoi opettelemaan lisää, ja olenkin tilannut suomesta japanin alkeiden opetteluun sopivan kirjan ja hiraganojen (kirjoitusmerkkien) opetteluun löytyi ohjelmia Internetistä. Tällaiset tapahtumat on kivoja siksi, että siellä on paikallisia. Tutustuu uusiin ihmisiin ja saa lukuisia uusia kutsuja (eli leikkimään näyttelyeläintä… ”Suomalainen!!!”) erilaisiin bileisiin.
Alempanaon kuva siitä, miten kaikki ottavat samasta ruuasta omille lautasilleen syömäpuikoilla (tässä tapauksessa kurpitsaa, myös padassa ollutta kanaa ja lientä kävivät kaikki useat kymmenet juhlijat ottamassa). Varautukaa siihen kaverit kun palaan suomeen! Olen entistä pahempi vierailija muiden lautasilla, täällä kun se on normaalia tilata porukassa ja sitten kaikki syövät yhdessä.
Pienen ketjukaupan alkoholihyllyä…
Kaikki muu on pientä japanissa (jopa kuulemma mäkkärin hampurilaiset on pienempiä täällä!), paitsi kakkupalat. Olen todellakin paratiisissa. Eikä tee edes tiukkaa vedellä tuollainen jättiläinen yksin. Hyvä kirja, lasi viiniä ja megajättikakkupala hyvän ravintolan terassilla (huonokin kävisi, mutta tää on yhden mun lempparipaikan terassilta), mitä muuta oikeastaan voisi kaivata? Ok, sitä hyvää kirjaa kaipaan. Haha.
