Voimasanoja
ensimmäiset jenit!
En ole koskaan matkustanut kauas.
En ole käynyt Pohjoismaita pidemmällä ja se on minulle ihan ok.
Rehellisesti sanoen en ole kuin kerran matkustanut lentokoneessa.
Suomea olen perheen kanssa reissannut autolla ristiin rastiin, mutta viikkoa tai kahta kauempaa en ole poissa ollut. Siksi kaikki tämä matkaan liittyvä valmistelu ja itse reissu on jännittävä ja kasvattava kokemus. Fiilikset tulevaa kohtaan seilaavat innostuksen ja pelon välillä. Kaikki läheiset ja ystävät ovat olleet tosi innoissaan kuullessaan tästä, ja pääasiassa kommentit ovat ”WAU”, ”Aika kauas…”, ”Kyllä minäkin lähtisin!”, ”Huikea kokemus varmasti.”, ”Siis lähdet!!!” -tyylisiä, joista saan ihan uskomattoman paljon voimaa. Kiitos kaikki ihanat.
Pohdin tässä kokemattomana matkailijana sitä, tarvitseeko Japanissa aurinkorasvaa, kuinka paljon alusvaatteita on järkevää pakata mukaan, riittääkö näin alkuun ”ei se suurin mutta käyttämätön” -matkalaukkuni reissuun, jos ostan vaikka perillä uuden, ja sitä mitä en tarvitse mukaan. Ollenkaan. Onko sellaista asiaa olemassa? Mielessä pyörii tuhat ja yksi asiaa, se mistä järjestelyn aloitan, onkin jo toinen juttu. Onneksi kaikki alkaa olla jo pikkuhiljaa järjestyksessä, aamukammasta kun väkäset vain vähenee. JEE.
Touhua siis riittää vielä ja toivottavasti saan ainakin osasta kirjoitettua tännekin, pääsette sitten osaksi kunnon sotkua! Ei kuulu hyviin tapoihin sotkea muiden sormia omaan soppaan, nyt se tosin tuntuu tarpeelliselta. Jaettu ilo on paras ilo ja sitä rataa… Erityisiä suunnitelmia minulla ei Japaniin vielä ole, mennään fiilispohjalta ja tietysti vapaa-ajan puitteissa eteenpäin. Kameran voisi yrittää ottaa edes osittain haltuun ennen reissua, automaattiasetuksillakin tosin näyttää pärjäävän melko hyvin.