Kulunut viikko

 

Hellouuu ystävät ja muut lukijat! 

Olen nyt ollut täällä japanissa viikon ja nauttinut joka hetkestä. Koti tuntuu kodilta, täällä on hyvä olla ja meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä perheen kanssa. Koko viikonloppu on ollut tosi kiva, käytiin Umeda Sky Buildingissa jätskeillä ja katselemassa maisemia. Sinne maksaa sisään aikuiselta 800 jeniä, eli suurinpiirtein 7e. Maisemat oli tosi hienot ja olenpahan nähnyt ainakin yhden nähtävyyden täältä. Käytiin Hep5 -tavaratalossa olevassa maailmanpyörässä, tässä(kin) tavaratalossa on seitsemän kerrosta ja kauppoja ihan valtavasti. Mentiin syömään Shinsaibashille paikkaan, jossa kaikki annokset maksoi alle 300 jeniä, eli alle 3e. Valittiin kaikenlaista erilaista syötävää pöytään, (kuten täällä on tapana, ja sitten kaikki syö niistä yhdessä) kanaa, edamameja (soijapapuja), talon perunasalaattia (NAM), erilaisia salaatteja, pekonin sisään käärittyä riisimassaa yms. Koska oli lauantai, lasi viiniä kuului asiaan haha.

 

 

Olin päättänyt, että lähden lauantaina taas katselemaan paikkoja, ottamaan lasin pari viiniä jne. Sain vinkin yhdestä pubista, jota pitää amerikkalainen pariskunta. The Westside oli ihan täynnä ihmisiä, live -musikki soi, ja paikka oli tosi kiva muutenkin. Siellä tuli vietettyä koko ilta ja minulla oli niiin hauskaa. Ihan mahtava lauantai. Ja muuten, pääsin heti perille, enkä eksynyt. Onneksi en ole ainoa joka kulkee ympäriinsä Google Maps auki puhelimessa, monet paikallisetkin tekevät niin. Eksymisestä päästäänkiin näin jälkikäteen ihan hauskaan tarinaan perjantailta. 

 

Lähdin ”seikkailemaan” ympäri kaupunkia (äiti ÄLÄ lue seuraavaa) yksin ja voi apua. Kävin Shinsaibashilla katsomassa menoja ja lähdin kävelemään Daimarua ympäri ämpäri ja pian olo oli kuin pesukoneessa pyörineellä, ilmansuunnat, tutut maamerkit ja kaikki olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ei siinä, pidin (tai luulin pitäneeni) koko ajan kartalla tutun metroaseman, ja luulin pyörineeni tässä melko lähellä kotia koko ajan. Mmmm ei. Yhtäkkiä sijainti -pisteeni pomppaa 30min kävelymatkan päähän kotoa, pian taas uudelleen johonkin, josta oli 17min kotiin ja sitten piti tunnustaa itselleni että olen vähän hukassa. Pikkuinen paniikki meinasi tulla, koska aina kun kävelin mapsin osoittamaan suuntaan tuntui, että menen aina vain kauemmas kotoa. Laitoin viestiä kotiin, nollasin mapsin, rauhoituin ja toivoin, että taskuwifissä riittää akkua kotiin asti. Tunnin kävelin edes takaisin ja pääsin kotiin lopulta. Onneksi olin syönyt, minulla oli matalat kengät (on ainakin nyt hyvin sisäänajetut…) ja täällä on ilmeisen turvallista ja paljon kaikkea katsottavaa. Todettakoon, että maailma on Google Mapsilla pikkuisen parempi paikka ja tämä tyttö hieman paremmin kartalla kapupungista jossa asuu. Isot tiet, kanaalit yms. on ihan hyvä painaa mieleen, hehe. Jos joku tästä nyt kauhistui ja ajattelee, että luoja, noin kokematon tyttö maailmalla, eikä perusasioita eksymistä estäen tiedä, niin ei hätää! Nyt tiedän. Toisaalta, en osaa lukea karttaa kotkassakaan, helsingistä puhumattakaan vaikka olisin turvallisesti lämpimässä autossa, joten uutta tämä ei läheisilleni ole. Ehkä tämä taito karttuu tässä reissun edetessä.

Kävin ennen eksymistäni syömässä jossain Daimarun lähellä pienessä pubi-tyylisessä paikassa. Asiakkaita oli lisäkseni kolme ja kaikki alkoivat heti kyselemään mistä olen, kun sain eteeni englanninkielisen ruokalistan ilmeisesti ihonvärin tms. perusteella. Osoitin lähellä istuvan naisen ruokaa ja sanoin ”kore” = toi. Hahaha. En muistanut mitään ruokasanastoa japaniksi. Kuvaa ruuasta ei ole, hups. Erilaisia mereneläviä siinä kuitenkin oli friteerattuna. Kun kerroin pubin asiakkaille olevani suomesta, he pyysivät heti nähdä kuvia meiltä ja niitä minulla oli muutama tallella puhelimessa, talvelta tosin. Hämmästelyä ja ihmettelyä sain osakseni, hurjaa eksotiikkaa haha. Englantia ei kukaan osannut kuin sanan sieltä ja toisen täältä, joten kommunikointi oli hieman hankalaa, sujui kuitenkin jotenkuten. Viini oli ihan ok ja maha tuli täyteen, siinä ne pääasiat. Ruoka ja viini maksoi hmm 3000 jeniä eli 23e. Halvemmallakin varmasti olisi päässyt, en vain jaksanut etsiä. Sain kotona ”lahjaksi” lasten syömäpuikot, joilla voi hyvin harjoitella puikoilla syömistä, vaikka pärjäänkin puikoilla jo ihan kohtalaisesti. Nuo puikot on ostettu vahingossa, ne on vasenkätisten eli sopivat minulle. Lapset on oikeakätiset, nuo oli ylimääräiset, aika söpöt.

 

Alla on kuva pätkästä Shinsaibashilla olevasta Dotomborin ostoskadusta, joka näyttää loputtomalta ja sitä se onkin, pituutta tällä kadulla on useita kilometrejä. Sunnutaisin ihmisiä on ihan älyttömästi, kuva on öö ehkä keskiviikolta.

 

Otin teille kuvan metrosta yhtenä aamuna, ihmisiä oli ihan valtavasti liikkeellä taas, niin kuin aina aamuisin. Joskus emme edes yritä tunkea ensimmäiseen metroon joka tulee, vaan odotamme pari minuuttia seuraavaa. Välillä hymyilyttää, kun ihmiset tunkevat ihan täpötäyteen metroon niin, että nenä liimautuu kiinni lasiin ja ovet mahtuvat juuri ja juuri kiinni. Kai kaikilla on aina vain niin kiire. Alempana on kuva Umedan metroasemalta yhtenä saiteisena päivänä, metroasemalta jossa odottelen koulubussia arkisin. Täällä on kaikilla sateenvarjot, otin siitä teille kuvan koska suomessa tuntuu, että vaikka sataa, liikutaan ilman sateenvarjoa koska se vie tilaa jne. Täällä kaikilla on ”isot” sateenvarjot kahvoineen kaikkineen. Minäkin ostin perjantaina sateenvarjon, sellaisen perustylsän läpinäkyvän jollainen on monella muullakin, en sitä hienoa punaista jonka olisin halunnut koska niitä ei enää ollut. 

 

Halauksia kaikille sinne kotiin! Minulla on tulossa aika kiireinen ja pitkä viikko, yritän kuitenkin ehtiä kirjoitella kuulumisia tänne. Tajusin muuten äsken, että nämä on ensimmäiset kuvat blogissa minusta itsestäni, onpa hassu juttu hahaha. Ajattelin että unohditte miltä näytän, no tältä edelleen. Muuten, minulla on kuulemma ihanan silkkiset hiukset (eli hiusten ohuutta taitavat tarkoittaa haha), outo pystynenä, ihana suomalainen hymy, iloiset silmät ja aurinkoinen olemus. Sain itsestäni tällaisen analyysin eilen The Westsidessa vanhalta japanilaiselta mieheltä, muut siellä olivat samaa mieltä. Kiitos ja kumarrus, terveisin pystynenäinen aurinko japanista. Pusuja.