Sumimasen, wakarimasen. (= Anteeksi, en ymmärrä.)
Japani ei varmaan koskaan lakkaa yllättämästä. Tai Aasia, siitä en osaa sanoa vielä mitään (elokuun Thaimaan reissua odottaen!). Olin mielestäni hyvinkin asennoitunut siihen, että uusi ja vieras kulttuuri tulee yllättämään, eikä aina pelkästään positiivisesti. Olen pitkin kuluneita kuukausia räpsinyt kuvia sieltä sun täältä kummallisista ja hassuista asioista. Näitä kuvia tulee varmasti vielä lisää, sillä edelleen (tosin vähenevässä määrin, sillä alan olla niin tottunut moniin asioihin täällä) hämmästyn ja pyörittelen silmiäni vastaantuleville kummallisuuksille.
1. WC
Kuinka olenkaan oppinut arvostamaan wc-paperia. Asiaa, jota suomessa pitää niin itsestäänselvänä, ettei osaa kuvitellakaan elämää ilman sitä. Entä jos tilanteen sattuessa olisit kahden tällaisen laitteen kanssa, tietämättä miten se toimii, mitä siinä lukee ja mitä se tekee? Olen tuhansia kertoja mielessäni kiittänyt sitä, että lähes jokaisessa julkisessa vessassa on myös paperia tarjolla, nykyisin. Kiinnostus ei todellakaan riitä siihen, että istuisin wc:ssä muutamia kymmeniä minuutteja tappamassa aikaa, miettien ja kokeillen, miten sieltä pääsee takapuoli puhtaana pois.
Pakkotilanne iski kerran, kun koko wc-kopissa ei ollut paperia, eikä hyvää ystävää viereisessä kopissa tarjoamassa siivua rullastaan. Silloin mietin, että noh, apu se on pienikin ja tuntematon apu. Pesu ja kuivaus tilanteessa kuin tilanteessa löytyy, taustaääni ja parfyymi mukaanlukien. Jos sattui kiinnostamaan.
2. SUKAT
Kesän tullen jaksaa kummastuttaa tyylittömintäkin muijaa tämä sukkavillitys. Luulisi, että järkikin sen sanoo: älä käytä balleriinoja tai KORKOKENKIÄ, jos ne hiertää/ ei ole mukavat/ jalat muuttuu sämpylöiksi/ koskee tms. Osta hyvät lenkkarit. Lenkkarit on ihania. Täällä löytyy kaupoista ihan minkälaisia sukkia keksit pyytää, ohuita ja värillisiä, kuosilla tai ilman. Käytän itse lenkkareita, ihan just in case. Ok, myönnetään, aion tulla takaisin korkkareita useammin käyttävänä tyttömäisenä tyttönä. Ainakin vähän tyttömäisempänä!
3. TAPAUS NUMERO KOLME JA AURINGON PAKOILIJAT
Aurinko on vaarallista. Tiedetään. Liika vaatetus on varmasti vähintään yhtä haitallista, tiesittekö sitä? Kun haluat takuuvarmasti todistaa olevasi kotoisin muualta, se onnistuu helpoiten pukeutumalla vähiin vaatteisiin. Itse paljastin syntyperäni jo kuukausi sitten olemalla +23 asteen lämpötilassa t-paita päällä. IIK. Toinen hyvä keino on laittaa aurinkolasit päähän. Ei ole meinaan kilpailijoita aurinkolasien käyttäjissä, niitä ei ole.
Jos aurinko pelottaa ihan todella, voi kokeilla pyöräilyä aurinkovarjo kädessä. Muista pitää puhelin toisessa kädessä, laukku olkapäällä, pahimmassa tapauksessa vielä kaksi lasta pyörän kyydissä, ja edelleen koko ajan huolehtia ettei se aurinko varmasti pääse paistamaan kasvoille. Hattu- ja hansikaskäytäntö jaksaa hymyilyttää joka kerta, itselle kun ei tulisi mieleenkään laittaa +30 lämpötiloissa hanskoja käteen ja pukeutua vartaloa peittäviin vaatteisiin, vaikka ne oikeasti vähän viilentävätkin (kuulemma). Hatuista en sano mitään, jokaisella on mielipide ja minulla omani.
4. HERKUT
Seuraavat kuvat ei oikeastaan ihan osu tähän, mutta aattelin nyt ne jakaa kun hetikohta ei ole mielessä muuta mihin ne sopisi. Täällä syödään niin erikoisia mereneläviä ja muita osia eläimestä, ettei sitä enää edes oikein ajattele. Sushia on vaikka millaisilla täytteillä ja lähes kaikki on ollut pelkästään hyvän makuista. Kun kotiin palaan, ei ole mitään mitä en rohkeasti maistaisi, ainakin luulen niin.
Alla on hunajajuomaa, jonka koostumuksen kuvittelen olevan lähellä sammakonkutua tms… Seuraavana pikkukaloja. Siis ihan superpieniä kaloja. Erilaisilla mausteilla oletan olevan kaupassa myynnissä, meillä ostetaan näitä. Ehkä kevyellä suolalla maustettuja, kivaa pientä syötävää jos sipsit ei maistuisi. Ikävä kyllä maistuu hohhoo.
5. ELÄIMET
Eläinten oikeudet. Eivät oikeastaan häpeäkseni ole olleet ajatuksissa suomessa juuri ollenkaan, kai sitä jotenkin luottaa että kotona on asiat edes jollain tasolla kunnossa, vaikka ei taida aina ollakaan. Täällä näihin asioihin kiinnittää huomiota ihan eri tavalla. Kuvia tilanteista ei juuri ole, ihan siksikin ettei mahdollista hulabaloota synny. Alla on kuva eläinkaupassa myytävistä akvaariokaloista, alempana kuva Sakura (=kirsikankukka) juhlasta, jossa piti metsästää kultakaloja. Kalat saa pitää, en tosin tiedä mitä ihmiset niillä tekee. Syö? En pelannut kyseistä peliä kuitenkaan, seurasin vaan sivusta.
Alimpana on kuva kissasta. Leikkipuistossa. Laskemassa liukumäkeä. Ei riitä sanat kuvailemaan kun näin puistoreissulla naisen ulkoiluttamassa kissaa, vapaana. Kantolaukku olalla, kissaa vihellellen ja kutsuen, kuin koiraa konsanaan. Olen ehkä kyvytön ymmärtämään kissojen sielunelämää ja ajatusmaailmaa, mutta tulipahan siinä mieleen että olisitko vaikka koiran voinut ottaa. Se ainakin todennäköisemmin tottelisi toivotulla tavalla. Kissasta näki kauas, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa seisoa keskellä leikkipuiston kiipeilytelinettä, omistajan huhuillessa ties mitä hellittelynimiä. Olisi kannattanut totella, sillä siinä missä minä olisin koiran omistajana lähtenyt pois ja jättänyt koiran miettimään muutamaksi sekunniksi ratkaisujaan, päätti kyseisen kissan omistaja kiivetä itse kiipeilytelineeseen ja kaapata kattinsa mukaan ja laskea liukumäen alas. Sitähän kissa todennäköisesti oli koko puistossa vietetyt tuskaiset tunnit odottanut, että pääsee laskemaan liukumäkeä… Niilo (koirani kotona), olen tulossa kotiin 5kk päästä, mennäänkö kokeilemaan!?
6. MUITA OUTOUKSIA
Ajelisitko ylpeänä tällaisella? Minä en.
”Leikkiauto”, ”leivänpaahdin”, ”nappula”. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Auto on pieni ja hassunnäköinen. Kuskista ei useinkaan näy silti kuin pää. Ja iphone. Kiitos äiti ja isä, että saan ajaa kotona suomessa tavallisella manuaalivaihteisella Fordilla. Tykkään siitä.
On kohteliasta kohteliaassa maassa kohteliaasti ilmoittaa kuljettavansa lemmikkiä hississä. Jos en vaikka haluakaan olla samassa hississä vaunuissa työnnettävän ranskanbulldogin kanssa… Huomioi toisen (2:nnen) kerroksen puuttuminen, syytä en tiedä enkä nopealla googlettamisella löytänyt sitä.
7. MIEHET
Niin, miehet. Mitkä miehet? Siskoni ja ystävieni huoli miesten kiinnostuksesta täällä on aiheeton monestakin syystä.
A) Alla olevat kuvat ovat kaksi tyypillisintä (näkemääni) miestyyppiä japanissa. Ihastuitko?
B) Suomessa on ei nyt tottunut, mutta puoliksi kyllästynyt baarissa ”huomionkiinnitys” -yrityksiin, kadulla perään vilkuiluihin ja -viheltelyihin ja muuhun supertylsään ja tarkoituksettomaan plörinään. En kaipaa sitä, mutta tottakai jonkinlaista huomiota on naisena oikeus pyytää! Missä on ilmaiset drinkit ja snäksit?! Jonon ohi sentään klubeille saa marssia. Toivo ei ole mennyt. Hah. Muuten voit japanissa huoletta huomata olevasi robotti-ilmeiden katsoma, ilmekään ei todella värähdä, teit sitten mitä hyvänsä. Asian vakavuudesta kertoo ehkä se, että japanilaiset tytöt ja naiset on pääasiassa uskomattoman kauniita. Laittautumiseen menee varmasti valehtelematta useita tunteja, korkokengillä ja lyhyillä mekoilla mennään ties minne ja olemus on kaikinpuolin kawaii (=söpö), ja silti miehet ei edes tunnu katsovan noita naisjumalia. Tää maailma on mennyt sekaisin.
C) Varalotyyppi tässä maassa ei ole ihannoimani MIESvartalo. Onneksi mieltymyksiä on jokaiselle naiselle omansa, niin ei lopu nuo hyvät vartalot ihan kesken. Khihihi.
D) Seksuaalisesti olisin suntautunut toisin jos feminiinisyys toisessa puoliskossa viehättäisi.
E) Saatan keskustella pubissa japanilaisten kanssa ja todeta, että siinäpä vasta nuori mies, varmasti juuri 20 täyttänyt jos sitäkään! Keskustellessa lisää selviää, että tyypit viettää 30-vuotis synttäreitä parhaillaan. Ahaaa.
Kuva lainattu Googlen kuvahaun kautta.
Kuva lainattu Googlen kuvahaun kautta.