Kun on kauan samassa kaupungissa, alkaa väkisinkin kaivata jotain seuraa. Viihdyn itsekseni tosi hyvin ja siitä ajasta nautin todella. Ok, kuulosti vähän epäilyttävältä, oletan että kuitenkin tiedätte mitä tarkoitan. Saa suunnitella vapaa-ajan ihan niin kuin haluaa, ottaa metron tuonne ja hups haluankin mennä tänne jne. Ei neuvotteluja, riitaa, kyselyitä tai pettymyksiä, menee vain flowlla ja tekee sitä mitä ihan itse haluaa. 

Noh, joskus se aika kuitenkin käy vähän pitkäksi yksin, enkä halua olla puolta vuotta IHAN yksin. Tein jo ennen reissua profiilin ”Couchsurfing” -puhelin appsiin, koska ajattelin, että sen kautta saattaisin löytää muitakin täällä suunnalla asuvia. Sieltä voi siis löytää esim. ilmaisen majoituksen ympäri maailmaa, reissukavereita, tarjota yöpaikkaa muille reissaaville, jakaa reissuvinkkejä, luoda ja osallistua tapahtumiin -tai saada tietoa niistä, ja kuten minä, porukan jonka kanssa kierrellä ympäri kaupunkia.

Meitä oli japanista, ranskasta, taiwanista, los angelesista ja tattarataaaaaaa minä suomesta.

”OOOOOOOH finrando??!!” 

”Mmmh. Yeap. Yeeey.” 

Muutamilla oli erilaisia toiveita ja paikkoja, joissa he halusivat käydä. Minulla toiveita ei ollut, he ovat täällä kuitenkin käymässä viikon tai kaksi, minä jään pitämään temppeleitä pystyssä. Kuljin siis perässä paikasta a, paikkaan b ja toivoin, ettei nälkä iske kesken leikin, silloin minusta tulee ikävää seuraa haha. Olen aina pitänyt eväitä mukana, suomessa sekä täällä, siihen päivään asti kun yksi kaveri naureskeli höpsöä tapaani kanniskella ruokaa laukussa, 7eleven ja Family Mart -pikkukauppoja kun on joka kulmalla. ”Osta niistä jos nälkä yllättää.” (Aion palata takaisin eväiden kanniskeluun, näytti se kuinka typerältä tahansa, arvaatte ehkä miksi. Huppista.) Pääajatukseni siis kuitenkin oli vain viettää hauska päivä, tavata uusia ihmisiä ja kuulla reissuvinkkejä yms.

Aloitettiin päivä tapaamalla Tamagawan metroasemalla, siitä suunnistettiin kalamarkkinoille. Ihan samantyyliset kalamarkkinat kuin kotkassa, erilaisia mereneläviä 10 x isommassa koossa tosin. Jos olen kyykyssä, tuo rapu alla olevassa kuvassa on isompi kuin minä. Tuli vain mieleen, kuinkahan nopeasti tuollainen rapu saa ihmisen kiinni vedessä… Tai maalla… Tai ihan missä hyvänsä…

Ostettiin koko päiväksi metroliput, sillä kun tulisi kuitenkin kuljettua sen verran että oli järkevä ostos. 600 jeniä, yhdensuuntainen matka oli noilla alueilla missä reissattiin 240 jeniä. Osaka Castle oli vuorossa seuraavana (obs en olekkaan muistanut tehdä sitä erillistä Osakan linna postausta, yritän laittaa kuvia sieltä, paljon sanottavaa minulla ei olekkaan). Itsehän olin siellä jo käynyt, mutta ympäröivä alue on iso ja puisto on ihana. Ihmisiä oli paljon ulkona, alkava Golden Week (yleiset pitkät vapaapvät) oli kerännyt porukkaa nautiskelemaan ulkoilmasta, kovinkaan aurinkoista ei kyllä ollut. Lämmin kyllä tietysti. Meno puistossa oli oikeastaan aika juhannuksen oloinen: telttoja, matkagrillejä, vilttejä, musiikkia ja aikaa ystäville ja perheelle, siltä se ainakin näytti.

Palatakseni asiaan ja omassa elämässäni hyvin keskeistä roolia näyttelevään aiheeseen, ruokaan, on pakko sanoa että siihen ei japanissa varmaan koskaan pety. Paikalliset tytöt tekivät pöytävarauksen Tennojissa (Osakan linnalta metrolla Tennojiin) olevaan pieneen japanilaiseen ravintolaan. Ramen -koostuu nuudeleista höyryävän kuumassa kastikkeessa (ramen- nuudeleita saa melkein mistä vaan) erilaisilla lisukkeilla. Paikallinen erikoisuus, jota ilmeisesti saa vain Osakasta, vai Tennojista (?), sisälsi nuudeleita ja naudan suolistoa (kts. kuva alla). Kuulostaa varmasti epämiellyttävältä, vaikka asia on täysin päinvastainen. Ennakkoluulot voisi kyllä pilata upeasti alkaneen reissun, onnekseni olen kova tyttö syömään. Tämä ramen annos maistui pekonille ja nuudeleille ja liemi oli tosi hyvää.

Alla myös paikallisia jälkiruokia, en muista nimiä, kiva. Vasemmalla vähän kuin pannukakut jonka välissä on makeaa paputäytettä. Hassua kun suomessa pannukakku ei ole niin makea, vaan hillo on, tässä se oli toisinpäin. Makeat pannukakut ja ei niin makea täyte. Oikealla riisitaikinan tms. sisäällä aika samanlaista täytettä kuin edellisessä. Olivat kyllä tosi hyviä, näitä löytyy erimakuisina. 

Temppeleitä. Noh, niitähän nyt on melkein jokaisessa puistossa, leikkikentillä, kadun kulmissa jne. En ole erityisen kiinnostunut kiertämään temppeleitä, minun silmään tuntuu, että kun on yhden nähnyt, on nähnyt pääajatuksen. En kuitenkaan sanonut ei, enkä tule sanomaan jatkossakaan jos joku minua temppelireissuille kysyy. 

Shintenno-ji:n temppeli on vanhin edelleen toiminnassa oleva buddha temppeli Japanissa. Aikojen saatossa rakennuksia on jouduttu uusimaan. Japanilaiset ”oppaamme”, eli couchsurfing tytöt neuvoivat meille miten kädet pestään ennen temppelialueelle menemistä, lisäksi meillä kävi ihan mieletön tuuri juuri tyttöjen ansiosta. Itse temppelialueelle maksaa sisään ja sillä on aukioloajat. Viimeiset vierailijat olivat juuri poistuneet ja sitten opas päästikin meidät sisään. Tytöt olivat puhuneet heidät päästämään meidän tekemään nopean kierroksen temppelialueella. Se oli mieletön. Yhdessä rakennuksessa oli papit vielä paikalla, suitsukkeet tuoksuivat, seinillä oli valtavia maalauksia vuosisatojen takaa, tunnelma oli harras ja henkeäsalpaava ja vapaa ajatuksille.Tai jotain. En osaa selittää, oltiin todella onnekkaita ja todella kiitollisia ystävällisyydestä. Poistuttiin hiljaisuuden vallitessa yleiselle temppeliä kiertävälle alueelle, kaikilla oli kai se sama tunne. Se oli vaan upeata. Ympäröivä alue oli myös tosi ihana, puutarha ja vesikilpikonnia. Kävin kilisyttämässä kelloa ja laitoin kauniita ajatuksia teille sinne kotiin. Koti-ikävä oli varmaan suurin ikinä siellä pimeässä temppelissä. 

Kaikki tapaamani ihmiset oli tosi mukavia. Englanninkielen taso vaihteli, mutta ei se haitannut. Meillä oli hauska päivä ja kai jokainen sai jotain uutta takataskuun toisilta. Kuulin kokeneemmilta Couchsurfing palvelua käyttäneiltä, että se on tosi näppärä ja hyvä sovellus, yhtään ”huonoja” kokemuksia ei ole kenellekään tullut. Pettymyksiä ehkä mutta ei huonoja kokemuksia. Ok, koska on tyttö, täytyy olla aina hitusen varovaisempi, kuitenkin mukava kuulla ja huomata, että on olemassa ihan normaaleja ja tavallisia ihmisiä. Illalla käytiin porukalla Takoyaki -baarissa syömässä taikinassa kypsennettyä mustekalaa. Tykkään niistäkin! 

Tämän viikon aloitti tosiaan Golden Week, kadut pursuilivat ihmisiä ja turisteja. Itse kävin shoppailemassa viimehetken reissutavarat (uudet bikinit yms.) Tokashiki Islandille. Lähden ylihuomenna, keskiviikkona 6.5 tosiaan Okinawan trooppiselle saarelle viideksi päiväksi nautiskelemaan toivottavasti auringosta, lämpimästä ja kristallinkirkkaasta vedestä ja lumenvalkoisesta hiekasta. Toivon tietysti tapaamani uusia hauskoja ihmisiä sielläkin! Okinawa -postaus tulossa siis varmasti seuraavaksi ensiviikon puolella, palailen sunnuntaina äitienpäivänä kotiin.

Mukavaa alkanutta viikkoa keväiseen suomeen!