Voimasanoja

image.jpg

pinterest

image.jpg

ensimmäiset jenit!

En ole koskaan matkustanut kauas. 

En ole käynyt Pohjoismaita pidemmällä ja se on minulle ihan ok. 

Rehellisesti sanoen en ole kuin kerran matkustanut lentokoneessa.

Suomea olen perheen kanssa reissannut autolla ristiin rastiin, mutta viikkoa tai kahta kauempaa en ole poissa ollut. Siksi kaikki tämä matkaan liittyvä valmistelu ja itse reissu on jännittävä ja kasvattava kokemus. Fiilikset tulevaa kohtaan seilaavat innostuksen ja pelon välillä. Kaikki läheiset ja ystävät ovat olleet tosi innoissaan kuullessaan tästä, ja pääasiassa kommentit ovat ”WAU”, ”Aika kauas…”, ”Kyllä minäkin lähtisin!”, ”Huikea kokemus varmasti.”, ”Siis lähdet!!!” -tyylisiä, joista saan ihan uskomattoman paljon voimaa. Kiitos kaikki ihanat.

Pohdin tässä kokemattomana matkailijana sitä, tarvitseeko Japanissa aurinkorasvaa, kuinka paljon alusvaatteita on järkevää pakata mukaan, riittääkö näin alkuun ”ei se suurin mutta käyttämätön” -matkalaukkuni reissuun, jos ostan vaikka perillä uuden, ja sitä mitä en tarvitse mukaan. Ollenkaan. Onko sellaista asiaa olemassa? Mielessä pyörii tuhat ja yksi asiaa, se mistä järjestelyn aloitan, onkin jo toinen juttu. Onneksi kaikki alkaa olla jo pikkuhiljaa järjestyksessä, aamukammasta kun väkäset vain vähenee. JEE. 

Touhua siis riittää vielä ja toivottavasti saan ainakin osasta kirjoitettua tännekin,  pääsette sitten osaksi kunnon sotkua! Ei kuulu hyviin tapoihin sotkea muiden sormia omaan soppaan, nyt se tosin tuntuu tarpeelliselta. Jaettu ilo on paras ilo ja sitä rataa… Erityisiä suunnitelmia minulla ei Japaniin vielä ole, mennään fiilispohjalta ja tietysti vapaa-ajan puitteissa eteenpäin. Kameran voisi yrittää ottaa edes osittain haltuun ennen reissua, automaattiasetuksillakin tosin näyttää pärjäävän melko hyvin. 

 

Suhteet Oma elämä

Se ensimmäinen

Heippa!

Ensimmäinen askel kohti tulevaa reissua on tehty: avasin tämän blogin. Toivon hirveästi, että saan tästä paljon luettavia ja selailtavia muistoja matkan jälkeen. Haluan nauraa ja hymyillä myöhemmin ajatuksilleni nyt, kun vasta jännitän etukäteen kaikkea tulevaa tuntematonta. Toivon myös, että saatte mukavia lukuhetkiä. Haluatte varmasti tietää, ja minä haluan teille kertoa, mistä oikein on kyse. Eiköhän siis aloiteta matka yhdessä, tukijoukot takana ja vieras kulttuuri edessä!

Olen siis äskettäin saanut tietää pääseväni Japanin Osakaan au pairiksi, suomalis-englantilaiseen perheeseen. En ole koskaan haaveillut matkasta Aasiaan, tai ollut kiinnostunut au pairina toimimisesta. En tiedä Japanista erityisesti mitään nähtävyyksiä, tai miksi ihmiset sinne matkustavat. Fuji-vuoren tiedän ja sen, että Muumit ja Suomi yleensä on suosiossa. Kun siis kuulin tällaisesta ”Once in a Lifetime” -kokemuksesta, niin tiesin, että nyt oli tullut minun hetkeni avartaa maailmankatsomustani, matkustaa yksin, ottaa ihan todella vastuu itsestäni ja noh, kasvaa aikuiseksi (terveisin ikuinen Peter Pan).

Huhtikuun alussa istun lentokoneessa ja toivon, että nenäliinoja on tarpeeksi, muistin tuliaiset, lentokoneen istumapaikan näyttö toimii, ja että olen menossa oikeaan maahan. Nyt jännittää jo hirveästi, entä silloin kun seison yksin Helsinki-Vantaalla matkalaukku kädessä ja passi toisessa? Oikeastaan olen ihan vähän innostunut ja alle kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta. Odotan kaikista eniten noh, perheen näkemistä siellä tietysti, luontoa ja värejä, ihmismäärän järkyttävyyttä ja näkymiä meidän parvekkeelta 24:nnestä kerroksesta… 

Haikein mielin muistelen monta viikkoa sitten irtisanottua kolmiotamme keskustassa. Asunto oli valtavan rakas minulle, siskolleni (paras kämppis maailmassa!) ja monelle muulle ystävälle. Asunnossa vietettiin ikimuistoisia bileitä (yksi ”varoitus”!), naurettiin ihan liikaa, videoitiin monta typerää videota ja otettiin vielä enemmän hölmöjä valokuvia. Vuosi siinä oli mieletön, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan?!

Yritän kirjoittaa teille paljon omista ajatuksista ja kulttuurieroista, kohtaamisista ja hankaluuksista, iloista ja suruista. Yritän myös opetella tätä blokkaamista (thainyrkkeilyssä osaan jotain blokkeja, ei taida olla ihan sama asia? Hehhe.), olen nopea oppimaan joten koittakaa kestää alkukankeuksia!

-Essi

Suhteet Oma elämä