Meikit, ketjut ja se HBO:n tosi uskottava uusi sarja

On niitä tyyppejä, joilla ei ole naispuolisia ystäviä koska naiset puhuu vain meikeistä ja pojista. On niitä tyyppejä, jotka puhuu vain meikeistä ja pojista (rasti tähän ruutuun). On niitä tyyppejä, jotka ei koskaan puhu itsestään. Ne puhuu politiikasta tai musiikista tai viskeistä.

On tapa pitää keskusteluja meikeistä ja pojista vähempiarvoisina kuin keskusteluja elokuvista. On tapa pitää itsestä puhumista vähempiarvoisena kuin maailmasta puhumista, viskeistä puhumista arvokkaampana kuin ihastuksesta puhumista.

On taito tulla hyväksytyksi tunnistamalla oikeat tyyli-ikonit ja sanomalla vaatteillaan oikeat asiat. On taito tulla hyväksytyksi sanomalla oikeat asiat oikeista elokuvista.

On keskusteluja, joissa ei enää pääse ääneen sen jälkeen kun seurueeseen liittyy enemmän miehiä. (Niitäkin keskusteluja on, joissa muut eivät pääse ääneen kun minä olen humalassa, mutta ei puhuta nyt niistä.)

On pikkujouluja, jolloin mietin: olisipa tämä buffet, niin että voisi puhua sekä siitä, kuinka saatanasti pelottaa että onkin raskaana eikä mikään politiikka tai viskit tai HBO:n uusi hieno sarja tunnu siinä rinnalla kovin relevantilta, että siitä, kuinka Tarkovski. Aina joku hiljenee, nousee hakemaan keittiöstä glögiä ja jää sille tielleen.