Herrasmies ei mene nenään

On sellaisia päiviä, että joku melkein unohtunut heila alkaa kummitella suihkussa.

Kerran sain yllättävän ja luultavasti koulutöiden välttelystä johtuneen kuumeen harvinaisiin hajuvesiin. Vietin yöni lukien kielletyistä ainesosista ja kuuluisista nenistä. Nyt minulla on vanha lääkärinlaatikko puolillaan kliinisiä näytepulloja ja mahdollisuus haista lumelta, kumilta, märältä syreeniltä tai raa’alta nauriilta. Jos tulisi tilaisuus kompensoida lukuisia ongelmiani hajuvesitietoudella, voisin luetella uskottavia valmistajia ja kokeellisia klassikoita tuosta vain. (Tilaisuuksia tähän mennessä: nolla. Kompensoi: huonosti.)

Samoihin aikoihin kun lankesin hajuvesiin, heilastelin yhden tyypin kanssa. Kevyesti ja ohimennen. Naapurissani sattuu asumaan ihminen, joka käyttää samaa suihkugeeliä kuin tämä entinen heila käytti. Suihkugeelin haju ajelehtii kylpyhuoneeseeni todella selkeänä. Harva asia tuntuu niin intiimiltä kuin haju: osa lääkärinlaatikon hajuvesinäytteistä tuoksuu omalla iholla jotenkin väärältä, ikään kuin olisi vetänyt vieraan ihmisen ihon ylleen ja mennyt nukkumaan tämän pesemättömiin lakanoihin. Ja nyt mistä lie ilmastointikanavasta ilmestyy vuosien takainen tyyppi, intiimimmin kuin oikea ihminen koskaan, ja tunkee hajuaistin mukaan hetkiä, jotka kuuluisi saada ennen pitkää unohtaa. Tässäpä sitten makaan kurkkukivussani ja pohdin, etteikö ihan tavallinen poltergeist sentään olisi riittänyt.