En lähtenyt

Vapaapäivän aamuna juopumus riittävästä nukkumisesta. Loma! Jään pitkäksi aikaa peiton alle, vaihdan biisiä välillä, huidon niiden tahtiin kuin humalainen kapellimestari. Vuoteessa seurana sielunveli: laiska japanilainen munkki kahdensadan vuoden takaa. Päivämme on sama vaikka vuosisata eri.

Talvinen päivä alakuloinen: kirkastuu, hämärtyy taas.

Teki mieleni lähteä vähän kuljeksimaan, en lähtenyt.

Yhtäkkiä luonani on vanha ystävä, joka ehdottaa että joisimme viiniä –

tartun siveltimeen, mutta en osaa sanoin kuvata tämänhetkistä onneani!

– Ryōkan