Anteeksi että olen myöhässä

Miten sä olet taas tunnin myöhässä, kysyt. Kolme tuntia! Kuukauden! Puoli vuotta!

Eihän siinä ole mitään mystistä, sanon. Entäs sitten ne ihmiset, jotka tuosta noin vain lähtevät reippaasti kotoaan täynnä halua kohdata uusia jännittäviä asioita? Ne vasta mystisiä ovat. Jos mun vaikka pitää illalla lähteä juhliin, joiden ajatus on ilahduttanut jo päiviä, käy näin:

1. Kylläpä tämä kirja on hyvä. En lähdekään.

2. Peiton alla on lämmin. Ulkona on kylmä. En lähdekään.

3. Suihkussa on lämmin. Ulkona on kylmä. En lähdekään.

4. Munhan piti tehdä työhakemus! Pakko tehdä se nyt. En lähdekään.

5. Pitääkin vielä syödä. En keksi muita reseptejä kuin tämän johon menee neljä tuntia. En lähdekään.

6. Ehkä saan lähdettyä jos pistän taustalle sopivaa musiikkia. Mikähän olisi sopivaa musiikkia. Ehkä kuuntelen varmuuden vuoksi kaiken musiikin.

7. Onpa tämä musiikki hyvää. Tanssin vähän, haaveilen vähän. Voiko muka jossain juhlissa olla tämän hienompaa? En lähdekään.

8. Ai tuo oli mun bussi. No, odotan sisällä seuraavaa.

9. Ai, tuo oli se seuraava bussi. No, odotan sisällä seuraavaa.

10. Ai, tuo oli se seuraava bussi. No, ehkä en sitten lähde.