Kesä on tahmea, joinakin iltoina kuvittelen itseni Los Angelesiin. Kuvitteellisella lomalla ei tehdä muuta kuin istutaan avoautossa loputtomassa vaaleanpunaisessa illassa. Luen Didionia, koska Kalifornia ja epämääräiset epämukavat tunteet on ihan Didionin kamaa. Ajattelin vain tulla tämän varjolla sanomaan, että Didionin On Keeping a Notebook löytyy klikkauksen päästä, näin. Se on niin hyvä etten halua lainata […]

Tänä kesänä kavereiden rakkauselämässä menee lupaavasti. Mulle Youtube suosittelee dokkaria miehestä, joka eli 25 vuotta pitsalla. Koko kaupunki juhli Kurvissa block partyillä. Paitsi minä, joka olin Haltialassa sienestämässä, sain 53 hyttysenpuremaa, keräsin kolme marjaa enkä yhtään sientä, ja päädyin kumisaappaineni retkottamaan golfkentän kahvilan sohvalle. Huomaan, etten ole sitten viime kuulumisten muuttunut hienostuneeksi traagiseksi hahmoksi. Pysyn […]

Puhutteko ruokaa, hyvä neiti? Aion nimittäin seuraavaksi kuvata elämäntilanteeni käyttäen jääkaapin antimia. Elämäntilanne: mutustan jäistä voitaikinalevyä, jonka päälle olen ripotellut sokeria. (Tästä ei millään taida saada hienoa ruokakuvaa Instagramiin. Siitä puheen ollen: menin Instagramiin niin nyt voin olla hiljaa monessa eri mediassa.) Tällaisia Facebook-päivityksiä mä yleensä teen. Ruoasta voi puhua etäisten työkavereidenkin kuullen, ja tekee […]

Aattona otan kauniin ginini ja lähden metrolla itään. Ystävä tarjoaa salaattia ja viiniä ja raparperipiirakkaa ja hartaasti toivomiani vanhoja hevivideoita. Palatessa on utuinen vaaleanpunainen ilta ja Verkkosaaren jättömailla yksinäinen skeittari. Kesäyö on sellainen kuin kesäyöt ovat. Miksi nukkuisin, onhan niin paljon koettavaa: sairastumisen pelkoa, kateutta, mitättömyyden tunnetta. Ja juhannuspäivänä kaverille kuuntelemaan Curea. 15-vuotiaan tunneskaala on […]

Tämän päivän seinä on Lapinlahden sairaalasta, jossa oli eilen avoimet ovet ja 5000 muuta ihmistä ja komeammin kukkivat syreenit kuin missään ja pullaa ja homeen haju ja kaunista.

István Örkény – Minuuttinovelleja Selviytymiskeinoja, osa 3 Osa 2 Osa 1  

Ihmisten tapaamista välttääkseen viides Portlandin herttua rakensi tiluksilleen 15 mailia kaasuvalaistuja maanalaisia tunneleita, ei koskaan kutsunut vieraita ja kommunikoi kaikkien kanssa kirjeitse. Teehän tilaa, William, mä muutan nyt teille. Viime aikoina olen korjannut alkuvuotisen työnhakustressin hedelmää. Kolmen uuden työn aloittaminen kolmen kuukauden aikana saa kummasti haaveilemaan Cavendish-Scott-Bentinckin sukuun kuulumisesta. Paljastus: en ole brittiläinen aristokraatti. Alakerrassani […]

Päivää vaan sinne teillekin. Tänään ajattelin tuhota kansanterveyden. (Blogilla pitää olla teema, sanoivat. Blogia pitää päivittää säännöllisesti, sanoivat. Mutta minkäs minä sille voin jos yhtenä iltana haluan jakaa maailmantuskaa, toisena paljetteja ja sitten en kuukauteen mitään.) Euroviisujen katsomiseen on monia hyviä syitä. Tärkeimpänä niistä suomennokset, joissa usein ollaan nonsense-runouden huipulla. Eräänä vuonna sana shake oli […]

Adam’s Rib (1949)

Äidin kanssa katsomassa kirsikankukkia. Asemalaiturilla, jossa turhautunut nainen kiskoo sukkahousujaan ylemmäs. Kokemassa ulkopuolisuuden tunnetta kymmenien juhlien jäljiltä tahmaisella lattialla. Liian myöhään hereillä, väsynyt ja typerästi ihastunut. Metsässä. Suihkussa. Odottamassa mikron kilahdusta. Tuntuu pieneltä ja väsyneeltä, liian kärttyiseltä ja taajaan epäonnistuvalta, mutta hitto. Maailma on kaunis kuin pikkukaupungin bussi, jonka uutisnäyttö kertoo galaksien törmäyksen alkaneen.