Laulu kahdesta konservatiivista

Multa puuttuu muutamia rokkitähdille kaiketi tarpeellisia elimiä, esimerkiksi penis ja sävelkorva. Tulevaisuudennäkymien takia tarvitsen siis muitakin idoleita.

Idolit otetaan sieltä mistä niitä löytyy – kokkiohjelmasta, jossa kaksi lihavaa keski-ikäistä naista ajelee sivuvaunullisella moottoripyörällä ympäri Englantia. ”Kaksi lihavaa leidiä! Katsoin sitä äitini kanssa 2000-luvun alussa!” huutaa nyt puolet lukijakunnasta. Sille toiselle lukijalle vielä kerron, että ohjelmassa Jennifer Paterson ja Clarissa Theresa Philomena Aileen Mary Josephine Agnes Elsie Trilby Louise Esmeralda Dickson Wright kiertävät kokkaamassa ruokaa kaikenlaisille oudoille yhteisöille ja esittelevät samalla noin tuhat tapaa käyttää voita.

Jennifer ajoi moottoripyörää, Clarissa istui sivuvaunussa. Jennifer kuitenkin kuoli keuhkosyöpään kesken neloskauden, kun taas Clarissa eli viime vuoteen saakka ja ehti sarjan kehyksen ulkopuolellakin dissata kasvissyöntiä ja tukea ketunmetsästystä ja konservatiivista politiikkaa vähän liikaa ollakseen idoliainesta. Ihan fiktion ainesta kyllä, jos fiktiossa olisi tilausta lihaville, meikittömille, riistaa ammuskeleville naisille.

Clarissa oli yläluokkaa (ai jännä, et varmaan olisi mistään arvannut), kasvoi asemaltaan arvostetun mutta kotonaan väkivaltaisen alkoholisti-isän lapsena, oli Englannin nuorin asianajajan tutkinnon suorittanut, sai parikymppisenä vanhempiensa kuoltua suuren perinnön, alkoholisoitui, kulutti perintönsä, menetti asianajajanoikeutensa, toimi kokkina rikkaissa perheissä, ja ennen vieroitushoitoon menemistään löysi elämänsä rakkauden, joka oli naimisissa ja kuoli muutaman vuoden suhteen jälkeen.

Sellaista. Sarjassa Clarissalla on parhaat juorut niistä aatelissuvuista, joiden kartanoiden keittiöissä jaksoja kuvataan, ja ruokahistoriasta sellainen julmettu tietämys, jonka pohjalta voi tuosta noin ohimennen kertoa tietyn mausteen tai ruokalajin taustasta kenen lie kuninkaan hovissa. Ajantuhlaustarpeisiin tässä transkripti erinomaisesta radiohaastattelusta.

Jennifer oli jo lähemmäs seitsemänkymmentä kun sarjaa kuvattiin. Sarja on pilannut minulta muut kokkiohjelmat: suhtaudun epäilyksellä kaikkiin kokkeihin, joilla ei ole pitkiä, punaisiksi lakattuja kynsiä, matalaa viskibassoa ja taipumusta pitää rauhallisia tupakkataukoja. Jenniferin hautajaisissa tämän moottoripyöräkypärää kannettiin arkun edessä (Jennifer oli vakaasti katolinen ja mm. juhli kirkonmiesten kanssa 45-vuotispäiviään niin reteästi että poliisit saapuivat paikalle). Jos mun muistokirjoitus on edes kolmasosaltaan yhtä kiinnostava kuin Jenniferin, aion olla ylpeä itsestäni.

Yhdessä jaksossa valmistellaan cocktail-juhlia ja Clarissa kysyy, kuinka miehiä nykyisin juhlissa isketään. Jennifer kertoo, että nuoret naiset puhuvat koko ajan hiljaisemmalla äänellä, niin että miehet kumartuvat lähemmäs kuuntelemaan – meanwhile, I go there like ”HELLO DEARS!” and I never get off with anyone.