Täältä löytyy kaikki ihmiselle välttämätön: on rapistuvaa betonia ja meren haju. Lepattavat valkoiset pressut ja pää edellä meressä kyykkivät sorsat ovat bonusta, korvista sisään puhaltava hyytävä tuuli miinusta. Näillä main vuotta on jo muutenkin sellainen olo kuin ei olisi aivoja lainkaan. Yllättävää kyllä, marraskuu onkin tänä vuonna hyvää aikaa. Ehkä työttömyys pukee mua. Torkutan aamuisin kolme tuntia, lintsaan luennoilta, haahuilen kylmässä viimassa ympäri kaupunkia. Elän suklaata syömällä, mutta siinä nyt ei olekaan mitään uutta.