Rivissä kohti aurinkoa

Siirryn nyt aikaan, jossa postaukset menevät järjestään kategoriaan sää, luokkaan talvi, yhä. Eilen zombina sushia kohti laahustaessani luulin ensin osuneeni keskelle jotain tapahtumaa. Töölönlahden rannan kävelytiellä oli ruuhkaksi asti seisoskelijoita. Sitten kuljin ohi ja tajusin, etteivät nämä ihmiset tunne toisiaan: ovatpahan vain jääneet samaan lahdenpoukamaan kasvot kohti aurinkoa. Jotkut venyttelivät, jotkut valokuvasivat, jotkut seisoivat hiljaa. 

Sain ystävältä kuvan viime kesältä, syntymäpäivistä Suomenlinnassa. Se on itsestäni ainoa kuva, josta pidän. Kalliot olivat vielä lämpimiä, aurinko Helsingin takana. En tiennyt, että meitä on muitakin joilla jäävät sykemittarit katsomatta, takareidet venyttelemättä ja skumppa juomatta kun tulee liian kiire seistä jossain rannalla naama aurinkoon.