Sunnuntailauluja

Luin netistä, että tässä on uusi Nina Simone. Siinä se istuu vanhassa kirjastossa, pitkä takki päällä ja paljain jaloin. Soittaa flyygeliä sellaisin käsin jotka näyttää enkeliltä pöllityiltä.

Voi Benjamin. Luin netistä, että karkasit teini-ikäisenä Parisiisiin ja elit siellä kodittomana katusoittajana. Ehkä sua ärsyttää kun nämä samat asiat mainitaan joka paikassa, mut suo se mulle kuitenkin. Sillä, Benjamin, olen nyt yhtä vanha kuin sinä enkä ole koskaan saanut aikaan mitään yhtä hienoa kuin sinä, istuessasi siinä veistoksen alla ja laulaessasi

I’m sending my condolence – I’m sending my condolence to fear.

Varmaan nyt kuljet jossain pitkässä takissasi ja uskottavana kuin fiktiivinen henkilö, etkä piittaa yhtään siitä että olet mun maaliskuuni paras asia. Ei se mitään. Se on muusikon osa.