Vuoden parhaat levyt: Musta Valo

Kun kirjoitin teiniangstiseen nettipäiväkirjaani Itkevä tyttö -nimisestä bändistä, joku bändin jäsen kävi kommentoimassa. Vajaat yhdeksän vuotta myöhemmin olen jo melkein toipunut siitä järkytyksestä ja sitä paitsi piiloutunut kirjoittamaan tänne virtuaalisten hameenhelmojen taakse, joten aion yrittää uudestaan.

Bändin nimikin on sittemmin vaihtunut, joten en pääse hehkuttamaan, kuinka Musta Valo on yhtyeen pitkän uran paras levy. Pitää kirjoittaa, että Musta Valo on samannimisen yhtyeen paras levy. Kahdesta levystä parempi. Vähän vähemmän monumentaaliselta kuulostaa tämä nyt kyllä.

Nimen vaihtamisen myötä bändi myös vaihtoi salaa iltamyöhään äänitellyt pianot pervoihin syntikoihin ja kaikuviin kitaroihin ja alkoi tehdä Suomen parasta rokkia. Ei! Älä vielä mene, sinä ainoa lukijani. Ei sellaista rokkia, jota soitetaan asuntomessujen äijätalon kalliista kaiuttimista. Sellaista, jossa kulttuuri antaa turpiin mutta kauniisti. Ja lohduttaa sitten jälkeenpäin.

Sanot: Nyt on aika hyväksyä / sun on aika hyväksyä / Tämä kaikki tapahtuu / juuri meille ja juuri nyt

Käytin vuosia / kadehtien muiden elämää / Vihdoin tajuan: / muiden pitäisikin kadehtia meitä

Synnyn uudestaan / samaan kehoon / uuteen aikaan

Bonuksena debyyttilevyn biisi Kehä, sillä en välttämättä suosittelisi elämää, jossa tätä ei ole nähnyt livenä.