Vuodenvaihteen retiisi

Uuden vuoden aivosumu: korvasin huomaamattani sanan traditio sanalla retiisi. Traditio, rituaali, retiisi, väliäkö tuolla. On uusi vuosi, uusi flunssa ja uusi yritys kirjoittaa uudenvuodentraditiostani (-retiisistäni).

Koska heti vuoden vaihduttua kuultu huono kappale voi ennustaa tulevalle vuodelle sekä huonoa musiikkia että huonoja asioita, on vuoden ensimmäinen kappale valittava huolella. Muun muassa tästä syystä on riski juhlia uuttavuotta baarissa: entä jos tulevalle vuodelle luvataankin Robin Thickeä? Tähän mennessä ei ole luvattu, sillä olen juhlinut vuodenvaihteet joko kotona tai ystävien kotona, ja senkin kerran kun lähdimme ystävän kanssa hädin tuskin ennen puoltayötä Tampereen Klubille, selvisimme sisään juuri sillä kellonlyömällä kun uuden vuoden ensimmäisenä biisinä soi

Viime vuoden viimeisenä päivänä juutuin kotiin katsomaan auringonlaskua, johon oli kaadettu kaikki vuodelta yli jäänyt dramatiikka. Sitten sotatilalta kuulostavan Töölön läpi Punavuoreen, jossa hämärän huoneen kaari-ikkunoista näkyi peltikattoja ja ilotulituksia. Komein ilotulitus alkoi jo ennen puoltayötä, youtubea viriteltiin koneelle, sain maljakseni lasin limoncelloa ja kaiken tämän lomassa taisi käydä niin, että tälle vuodelle ennustettiin lähinnä hytkyviä perseitä. Retiisin on jatkuttava, ja nyt se jatkui näin: