Kerran kesässä, tai oikeastaan keväässä, on pakko päästä tivoliin. Koska 1. sieltä saa hattaraa ja 2. koska siellä on yksi laite jota rakastan! 

Tänä vuonna mun seurasta pääsi nauttimaan yksi eskarilainen, eli mun kummityttö. Mentiin pääsääntöisesti tytön ehdoilla laitteisiin, mutta sain kuitenkin ylipuhuttua neidin muutamaan ’hurjempaankin’ laitteeseen, mukaanlukien sen mun lempparin (mustat ’kiekot’ pyörivät ympyrässä sekä itsensä ympäri. Itsensä ympäri pyörimisen vauhdin määrää tivolin työntekijät, jotka antavat vauhtia – ihan mahtava laite!). Neiti oli kylläkin kyydin aikana ja sen jälkeen suu mutrulla, joten veikkaan että toista kertaa mun kanssa ei suostuta tivoliin lähtemään. Tai ei ainakaan ihan kaikkiin laitteisiin.

Tivoli Seiterä oli roudannut romppeensa jokakeväiseen tapaan Kirjurinluotoon. Ilma oli mitä parhain, aurinko porotti ja lämpötila kohosi lähelle 20 astetta (huom! päivämäärä oli 7.toukokuuta). Onnistuin polttamaan hartiat päivän aikana koska eihän Suomessa tarvitse laittaa aurinkorasvaa, ainakaan toukokuussa?!

Aina sitä miettii ettei vietä tarpeeksi aikaa kummitytön kanssa, mutta mun mielestä lapsen lahjonta tivolilla oli kuningasidea. Veikkaan että olen kummilistan kärjessä tämän vedon ansiosta ja saan jatkossakin muutaman kuukauden poissaolot anteeksi.

paita/zara housut/H&M kengät/vans aurinkolasit/rayban

Kahta ilmapalloa rikkaampana! Koska koen huonoa omaatuntoa vähäisestä yhteydenpidosta kummityttöni kanssa, lupasin hänelle että jos hän oppii pyöräilemään ilman apupyöriä ennen koulun alkua, ostan hänelle uuden polkupyörän! Idean sain siitä, kun pyöräilimme yhdessä tivoliin ja voin kertoa että apupyörillä kulkeva 6-vuotias ei ole ideaali matkakaveri, varsinkaan kun itse polkupyöräkin on neidille muutaman tuumakoon liian pieni. Kummitäti sai ainakin hyvän selkätreenin työntäessään pikkuneitiä selästä samalla kun poljimme rinnatusten tivoliin ja takaisin.

xx Minna