Kääk! Ensimmäinen postaus, se kaikkein pelätyin. Ainakin minulla. Ensimmäisen postauksen pitäisi kai olla jotenkin mielenkiintoinen, herättää kiinnostusta ja saada lukija palaamaan blogin pariin myöhemminkin.

Kuka minä olen? Mira, ystävien kesken usein Mirppu. Voit tunnistaa minut aiemmista blogeistani tai vaikkapa Kalenterimania-ryhmästä. Tai kenties Twitteristä. Minä olen se tuulispää joka innostuu helposti ja suurella intohimolla vie uskomaansa asiaa eteenpäin. Rakastan kalentereita, ajanhallintaa, budjetointia, kirjoja, sarjakuvia, kierrätystä, tytärtäni, puolisoani, ystäviäni ja ruokaa. Täällä blogissa on tarkoitus keskittyä kierrätykseen ja ehkäpä siihen ruokapuoleen.

Rakastan myös kirpputoreja ja olen niiden vakioasiakas täällä Turussa. Ajatus tästä blogista pohjautuu hyvin pitkälti siihen ja kierrätykseen ylipäätään. Jokin aika sitten mainitsin Twitterissä, että melkein koko vaatekaappini on nykyään kierrätetty. Käytännössä kaikki vaatekappaleet on hankittu kirpputoreilta, Fiilis Cafè & Bistron Vaatteet vaihtoon! -tapahtumasta ja ystäviltäni. Tässä kohtaa voisi sanoa, että #kiitollinensiunattuonnellinen, sillä monet ystävistäni käyvät aktiivisesti vaatekaappejaan läpi ja laittavat vaatteita kiertoon. Kovin moni meistä ei myy vaatteita, vaan nimenomaan vaihtelemme. Pari vuotta sitten järjestin kotonani viikon mittaisen vaatteidenvaihtorumban. Se oli varsinainen menestys minun kannaltani, sillä sain mm Minna Parikan clutchin.

Ruokajutuista sen verran, että olemme sekasyöjiä, mutta koitan pikkuhiljaa panostaa kasvisruokaan. Tyttäreni on hitusen eri mieltä tästä, mutta pikkuhiljaa hänkin on tottunut kasvisruokaan. Syödään meillä kuitenkin myös jauhelihaa ja kalaa. Kanaa jonkin verran, mutta valitsen itse mielummin mifun. Rakastan ruuanlaittoa ja pyrin siihen, että onnistuneet reseptit tulen jakamaan myös täällä. Ehkä joku löytää täältä joskus inspistä omaan ruokailuun tai pukeutumiseen.

Asusta sen verran, että kuvat on otettu yhdessä tyttäreni kanssa. Ja nämä olivat ainoat onnistuneet otokset, hyvien kuvien sijaan minulla on kasa kuvia joissa tyttäreni irvailee puun edessä tai juoksee rundia ympärilläni. Hän on kyllä varsin hyvä tsemppari, kehuu aina vaatteitani ja kertoo miten kaunis olen. Kuvan mekko on Fiiliksen vaihtoillasta, maiharit ostettu DinSkon alesta ja sukkahousut vanhat kuin taivas. En muista koska olisin itselleni ostanut normaalihintaisia vaatteita tai kenkiä.

En muuten muistanut kuinka vaikeaa asukuvien ottaminen on, saa nähdä tuleeko siitä enää ikinä varsinaisesti luontevaa. Mutta mistä te haluaisitte lukea? Kirpputoreista? Vaatteidenvaihtotapahtumista? Kasvisruuasta? Asuista?

ps. Instagram feedini on täynnä kalenterikuvia, jos ne eivät kiinnostaa kannattaa feedi mykistää ja keskittyä stooreihin. Siellä on meidän arkea, asukuvia ja mun muita höpötyksiä.