Tänään on ollut jotenkin mieli matalalla. Itkettänyt kaikki eikä mikään ole oikein tuntunut miltään. Syytän kyllä osittain näitä naisten vaivoja mutta ei se ole pelkästään sitä. Huomaan että menee aivan saman kaavan mukaan joka kerta kun olen yrittänyt pudottaa painoa. Ensimmäiset viikot on ne vaikeimmat. Mielialat heittelee laidasta laitaan ja toivoton olo yrittää koputella tuolla pääkopassa että ’turhaan sä mitään teet, et ole onnistunut ennenkään’. Niin, en ole kun olen antanut niille tunteille periksi ja luovuttanut. Uskonut siihen ettei minusta ole mihinkään muuhun kuin vaan kiloja keräämään. Nyt olen päättänyt taistella tuota sinnikästä ääntä vastaan vaikka kuinka huutelisi. Tämä on vaan niin kuluttavaa kun toisena hetkenä olen täynnä energiaa ja aivan varma että pystyn mihin vaan…. kun taas hetken päästä haluaisin vaan kaivautua peiton alle ja itkeä omaa saamattomuuttani ja selkärangattomuuttani. Tiedän että kun näiden päivien yli pääsen niin alkaa helpottamaan ja sen jälkeen on se pahin vaihe ohitettu. Kuten aiemmin kirjoitin jojoilustani niin tiedän kyllä millä kaavalla se menee. Ja nyt rämmin sitten vaihteeksi siellä pohjamudissa. 

Olen pyörinyt tänään peilin edessä ja yrittänyt etsiä itsestäni jotain kaunista. Mutta ei tällaisena päivänä. Se ei vaan ole mahdollista. Silmät on liian pienet ja nenä liian iso. Maha on yksi valtava, roikkuva tynnyri ja rinnatkin piilottaa navan. Sen navan joka on piilossa läskien alla. Hymy on inhottava irvistys enkä ruokaakaan osaa kunnolla laittaa. Olen siis ruoskinut itseäni ihan kunnolla vaikka tiedänhän minä että se vaan pahentaa oloa. Huomenna voi olla jo toisin. Ehkä minä huomenna näenkin mun silmien vihreyden, rinnatkin saa hyvin liiveillä kuosiinsa. Maha; no…. siinä on työmaansa mutta on se tehnytkin paljon, kantanut ja kasvattanut kolme rakasta lasta suojissaan. Eikä hymy ketään rumenna. Ainakin minä pidän iloisista, hymyilevistä ihmisistä. Niin ja…. kyllä minä ehkä jotain ruokaakin osaa kokata. Viimeksi tänä iltana lapset kehuivat tekemiäni lihapullia hyviksi ja täyttäviksi. 😉 Joten jospa siis yrittäisin kääntää tämän nappulan pääni sisällä negatiivisesta posiitiviseksi ja alkaa etsimään niitä hyviä, positiivisia asioita itsestäni ja elämästäni. 

Yksi niistä oli iso, rakastava halaus sekä hellä suukko mieheltäni ennen hänen yövuoroon lähtöään. <3