Päivä 7 ~ voihan viikonloppu….
Viikonloppu. Tuli, oli ja meni. Ja millainen se oli? Kaloririkas ja karaoken täyteinen.
Lähdin lauantaina nauttimaan ystäväni kanssa kesän viimeisimmistä grillibileistä kun illat alkaa jo hämärtyä ja ilmat viiletä. Kaloreita en laskenut vaan söin ja join hyvällä omallatunnolla ja sen kyllä sitten tunsikin sunnuntaina kropassa. Ja näki vaa’alla. Tiedän ettei ollut ehkä fiksu idea hypätä heti seuraavana aamuna vaa’alle mutta malttamaton ihminen kun olen. Tässä nyt pari päivää kevennellyt ja yrittänyt saada nesteitä taas liikkeelle; tosin asiaa ei nyt kovinkaan auta se että naistenpäivät iski päälle myös alkuviikosta. Turvonnut ja suhteellisen inhottava olo oman kropan suhteen tällä hetkellä. Selkää särkee, maha on kuin ilmapallo ja väsymyskin tuntuu välillä aivan maksimaaliselta. Voi kun pystyisikin skippaamaan nämä päivät joka kuukausi pois.
Mutta vielä lauantaihin. Kivaa meillä oli. Ensin söimme vatsamme täyteen grilliherkkuja; grillissä paistettuja perunoita, kanavartaita, makkaraa, pihvejä. Nam. Hyvää. Ja niin lihottavaa. Nautin suunnattomasti karaoken laulamisesta ja menimmekin ystäväni kanssa gilliherkkujen jälkeen pieneen baariin missä ei ollut paljonkaan ihmisiä. Näin ollen jonoakaan laulamaan ei ollut joten saimme kyllä luritella yhdessä ja erikseen sydämemme kyllyydestä. Mieltäni lämmitti erityisesti se että eräs seurue tuli pyytämään jopa lisää lauluja. 🙂 Eikä iltaa ihan kuivin suinkaan vietetty. Kylmä olut ja siideri maistui ja fiilis oli korkealla. Kotiin hipsinkin vasta aamuyön tunteina ja taisin nukahtaa saman tien kun pääni sain tyynyyn. En tiedä kuinka tyytyväinen mies oli hiprakassa olevasta naisestaan mutta kyllä tuo aamulla samasta sängystä kuitenkin heräili. 😉
Nyt taas sitten kevyempi linja päälle. Tyytyväinen olen siitä että vaikka viikonloppu nyt menikin vähän penkin alle painon tiputusta ajatellen niin en kuitenkaan jäänyt rypemään itsesääliin tai heittänyt hanskoja tiskiin kuten olisin ennen saattanut tehdä. Ollut liian ankara itselleni. Tässä on nyt kuitenkin alussa koko loppuelämän pituinen matka ja siihen sisältyy myös juhlia ja herkkuja toisinaan. Periksi ei siis anneta vaan suuremmalla innolla ja tsempillä eteenpäin. Pitkästä aikaa vuosiin minulla on vahva tunne että nyt onnistun. Haluan onnistua.