Sormiruokainnovaatiosta sosemunakkaaseen

Olen miettinyt jo jonkun aikaa, että V:n olisi aina alkaa kokeilla syömistä itse. Sosetta on helppo (tai sehän siis riippuu aivan päivästä) lappaa suuhun, mutta jossain vaiheessa täytyy kuitenkin opetella syömään itse. Joku kurkkupala pysyy hyvin näpeissä, mutta miten kaikki pienemmässä muodossa oleva ruoka – syöttis lähelle pöydän reunaa ja lautanen pöydälle? Ei kuulostanut kovin toimivalta ja siksipä tilasin Stokken syöttikseen suunnitellun PlayTray -tarjottimen.

En tiedä, olenko niitä netin vauvapalstoilla herjattavia uusavuttomia äitejä (jotka ostavat kaikenlaista kallista ja turhaa), mutta ainakin meillä tarjotin on osoittautunut oivaksi hankinnaksi! Siitä on hyvä syödä aamumurot ja nokkamuki pysyy siinä tallessa (ja vaikka se kaatuisi, ei vesi tai maito valu lattialle). Ollaan jopa laajennettu sormiruokahommia pastaan, hedelmäpaloihin ja munakkaaseen. Sosemunakkaan ohje löytyi Luomuruokaa lapselle -kirjasta (Matleena Lahti) ja menee näin:

Ainekset:

2 munaa

2 rkl vettä tai maitoa

1 dl juures- tai kasvissosetta

1 rkl tuoreita yrttejä hienonnettuna

1 rkl öljyä tai voita (paistamiseen)

Sekoita munien rakenne rikki ja lisää sekaan neste, sose ja yrtit. Kuumenna rasva pannulla ja paista munakas molemmilta puolilta kauniin kullanruskeaksi.

Munakas on maistunut V:lle oikein hyvin. Toisaalta sitä kiinnostaa kaikki sellainen, mitä saa sotkea syödä itse.

Lisähuomio: kuvan kamala unikko-ruokalappu on lahja pankilta. Sellaisen saa, kun hankkii lapsen ja on tarpeeksi asuntolainaa. Ennen V:n syntymää ihmettelin, miksi kaikilla täyspäisillä kavereilla on samanlainen kamala ruokalappu. Nyt tiedän.