Rakkaat raskaat hännälliset

Tämä on niitä päivä kun mietin, että kukaan täysijärkinen ei hanki vaivoikseen kolmea koiraa. Ei kukaan. Ja miten paljon helpompaa elämä olisi ilman tuota roskasakkia.

Löysin aamulla ensimmäisenä oksennukset eteisen matolta. Ja illalla viimeisenä valtavat koirapetiin imeytyneet pissat. Siinä välissä odotin sydän syrjällään jänisjahtiin lähtenyttä koiraa keskellä peltoa (ja mietin, mitä ihmettä teen ellei se tule takaisin) ja järjestelin makuuhuonetta tuon samaisen elukan jäjiltä, kun reilun kahden tunnin yksinolo oli ollut ihan liikaa ja oli pitänyt murtautua väliovesta meidän sänkyymme sekoilemaan.

Asialla olivat tällä kertaa porukan nuorin ja vanhin. 16-vuotias koira alkaa olla jo vähän seniili ja kesällä viisi vuotta täyttävä ei pysty aikuistumaan, ei sitten millään. Keskimmäinen oli syytön tähän kaikkeen raivostuttavaan. Se sai illalla porukan parhaimman puruluun.

Huomenna on varmaan parempi koirapäivä.

Lisäys: ei ollut. Aamu alkoi mattopyykillä (yrjöt ja kakat) ja päättyi samaisen koirapedin pesemiseen (pissat). Jos nää eriteaiheet riittäisi nyt hetkeksi aikaa?