Kaunis, ystävällinen ja toimiva – Kroatia

Kotiinpaluusta on pian viikko ja ajatukset alkavat jäsentyä – meillä oli ihana loma ja Kroatia on mainio paikka! Lomailtiin siellä puolitoista viikkoa. Lennettiin Norwegianilla Splitiin ja matkattiin lautalla Hvarin saarelle. Ehkä eniten yllätti se, miten hyvin kaikki toimi. Eteläisessä Euroopassa reissanneena on tottunut sellaiseen pieneen kaaokseen, sotkuun ja siihen, että kaikki tapahtuu aikanaan. Ainakin meidän reissullamme kaikki lautat ja bussit lähtivät minuutilleen ajallaan, meitä oltiin noutamassa juuri silloin kuin piti, kaikkialla puhuttiin englantia ja vaikkapa ravintoloiden vessat olivat tosi siistejä. Kukaan ei tyrkyttänyt mitään, mutta jutulle mennessä vastaanotto oli ystävällinen. Ja miten kaunista kaikkialla oli – Hvar on varmasti kaunein paikka, missä olen koskaan käynyt!

Varasimme lennot Norwegianilta (kaikki toimi ongelmitta) ja majoitukset varaussivusto FlipKeyn kautta. Sivusto oli minulle ennestään tuntematon, mutta osoittautui toimivaksi. Huoneistojen omistajat vastasivat nopeasti ja varaukset tehtiin sujuvasti. Vauvasänky onnistui kumpaankin majoitukseen ilman lisäveloitusta. Enkä oikeasti ole saanut ikinä missään huoneistoa vuokratessa näin ystävällistä palvelua. Sekä Splitin, että Hvarin huoneistojen omistaja tekstasi meille joka päivä kysyäkseen, onko kaikki kunnossa ja voiko auttaa jotenkin. Saimme Splitissä kyydin lentokentältä sopuhintaan 20 euroa kun taksi olisi maksanut tuplasti. Ja Hvarilla huoneiston omistaja kuljetteli meitä ilman mitään veloitusta.

Vähän eri meininki kuin vaikkapa Budapestissa, jossa odottelimme kerran asunnon omistajaa niin kauan, että meinasimme myöhästyä lennolta ja toisen kerran paikalle saapui kaksi itäsaksalaisen kuulantyöntäjän näköistä vihaista naista, jotka tekivät yrmeän tupatarkastuksen ja väittivät, että olemme rikkoneet yhtä sun toista! Siinä sitä turistia palveltiin.

Jos joku on reissaamassa Kroatiaan, niin Splitissä voi suositella tätä kämppää ja Hvarilla tätä. Pari viimeistä yötä vietimme Splitissä hotellihuoneessa, mutta tuollainen muutaman huoneen kämppä on lapsen kanssa ihan sata kertaa kätevämpi. Ja monessa tapauksessa edullisempikin.

Split osoittautui yllättävän pieneksi kaupungiksi. Sen saa kätevästi haltuun jo pitkän viikonlopun aikana. Viikossa aika tulee pitkäksi, paitsi tietenkin jos ottaa lautan jollekin lähisaarelle. Brac ja Hvar löytyvät noin tunnin laivamatkan päästä. Lippuja myydään satamassa Jadrolinija -nimisen laivayhtiön kioskissa. Yhdensuuntainen matka maksoi noin 5 euroa (ainakin näin varsinaisen sesongin ulkopuolella). Tietenkin kesällä aika kuluu kätevästi rannalla maatessa, nyt huhtikuussa oli vielä liian kylmää sellaiseen. Melkein joka päivä satoi ja takille oli tarvetta. Mutta sitten kun aurinko paistoi, oli ihanan kesäistä ja tarkeni t-paidalla.

Varsinainen shoppaustaivas Kroatia ei ole. Paikallinen vaatemaku ei mennyt ihan yksiin ainakaan minun makuni kanssa ja toisaalta hinnat olivat kalliit. Kroatiassa arvonlisävero on 25 prosenttia ja se näkyy hinnoissa. Merkkituotteet olivat yleisesti ottaen kalliimpia kuin Suomessa. Onnistuin löytämään Splitin keskustasta (sieltä linnoituksen sokkeloista, mitään osoitteita on ihan mahdoton antaa…) kaksi hauskaa paikallisten nuorten designereiden kauppaa. Ostin toisesta ihan mahtavan dinosaurusmekon. Vähän samanlaisen kuin kuvan haimekko, mutta paljon hienomman. Molemmissa myytiin hauskalla tavalla uudistettuja matkamuistoja – esimerkiksi mustekalan muotoisia laventelityynyjä. Muutenhan kaikki matkamuistot olivat samaa puuduttavaa meri- ja laventeliaihetta.

Keskustan kaupat olivat pääsääntöisesti muuttaneet kahteen ostoskeskukseen. Jokeriin oli kävelymatka ja City center one:een menimme paikallisbussilla. Ei mitään kovin kummallista kummassakaan, mutta sadepäivänä ihan jees tietenkin. Se mikä oli outoa, ruokapaikkatarjonta oli ihan olematon molemmissa. Ehkä paikalliset eivät syö shoppailleessan?

Ravintolaruoka ei ollut mitenkään erityisen edullista (tietty halvempaa kuin Suomessa), mutta ruoka oli pääsääntöisesti hyvää. En ehkä muista syöneeni missään reissussa yhtä hyvin niin montaa kertaa peräkkäin. Erityisesti tykkäsin Splitissä meidän asunnon lähiravintola Konoba Kortasta, jossa oli tarjoilijana aivan huikea ukkeli. Eikä ruoassakaan ollut moitteen sijaa. Parasta kaikesta oli tietenkin se, että terassi oli itkuhälyttimen kantaman päässä. Me vastuuntunnottomat vanhemmat hilpaisimme siis ulos syömään heti kun saimme lapsen nukkumaan. Jotain aivan käsittämätöntä luksusta! Toinen hyvä oli rannan kävelykadun Cafe nro. 7, jonka paistettu tonnikala oli parasta ikinä. Eikä juustolautanenkaan yhtään hullumpi ollut. Pizza oli kaikkialla ihan jees ja sitähän lapsen kanssa reissatessa menee. Voi syödä vähän haaleana jos tulee tilanne ja toisaalta viihdyttää taaperoa antamalla pizzanreunan käteen. Moi vaan neuvolaan, on se saanut pahempaakin myrkkyä.

Ei muuten ajettu kertaakaan taksilla, koska Splitissä pärjää hyvin ihan vaan jalkaisin. Lentokentälle pääsee kätevästi sataman bussiterminaalista lähtevällä lentokenttäbussilla. Niitä menee usein ja hinta on huomattavasti taksia halvempi. Bussimatka kentälle on puolisen tuntia. Lapsen matkarattaiden kanssa pärjäsi ihan jees, koska paikalliset olivat laatoittaneet vanhan keskustan kadut ihan millintarkkaan sileällä kivellä. Mikäs siinä oli rullatessa.

Vaikka Split oli kiva kaupunki, meni reissun parhaan paikan arvosana kuitenkin Hvar-saarelle. Vietimme siellä kolme yötä ja päätimme palata vielä joskus. Nyt turistikausi ei ollut päällä ja saarella oli hiljaista. Ihanan hiljaista, mutta suuri osa ravintoloista oli vielä kiinni. Paras aika matkustamiseen on kuulemma kesä- ja syyskuu. Keskikesällä saarelle saapuu 12 000 turistia, enkä edes halua ajatella sitä kuhinaa. Rannat ovat kuitenkin suht pieniä ja näkymän pitää olla samanlainen, kuin Matkaoppaiden Alanya-jaksoissa… Luksussaareksi nimitetyn Hvarin vakiokävijöitä ovat kuulemma Prinssi Harry ja Bill Gates. Ei nähty.

Meillä oli suunnitelmissa vuokrata auto ja huristaa saaren ympäri, mutta kaatosadepäivä vesitti suunnitelman. Saarella on Hvarin lisäksi toinen isompi kaupunki, Stari Grad ja paljon ihania rauhallisia rantoja. Niiden näkeminen jäi seuraavaan reissuun. Kuten myös viinitilojen, joita löytyy niitäkin Hvarilta useampia. Kroatian parhaat viinit tulevat kuulemma juuri Hvarilta.

Eipä saarella ollut oikeastaan muuta tekemistä kuin istua kahvilla, viinilasillisella, syömässä ja kävellä ympäriinsä. Mutta mikä on oikeastaan parempaa lomailua? Jäin miettimään, että kesällä kirkkaassa vedessä olisi varmaan hyvä snorklata.

Puolestatoista viikosta jäi käteen noin 700 valokuvaa (järkkäriä en edes jaksanut raahata mukaan…), uusi kesämekko, paljon ihania muistoja ja levännyt mieli. Yksivuotiaan kanssa reissatessa kun on pakko ottaa aika rennosti, eikä suorittaa erilaisia nähtävyyksiä tai juhlia kaikkia öitä. Millaista matkustaminen oli tuollaisen pienen nilkin kanssa, onkin ihan oman postauksen arvoinen juttu. Sanotaan vaikka että kaikki oli ihan erilaista, mutta olen silti samaa mieltä kuin ennenkin. Että aina kannattaa lähteä.