Totuus tulee lasten suusta (ja sattuu)

Tässä päivänä eräänä rakas lapseni oli mielipuuhassaan eli lajittelemassa kirjahyllyn kirjoja. Otti pinon pokkareita, selasi vähän jokaista ja laittoi uuteen pinoon. Hynysen Kesämiehen kohdalla pysähtyi, katsoi tarkkaan kirjan kantta ja sanoi kirkkaalla ilahtuneella lapsen äänellä ”äitiiiiii”. Kirjan kannessa oli järkyttävän kamala kuva karvaisesta puolialastomasta Hynysestä.

Ja ettei tämä olisi ollut mikään virhearvio, poimi poikaseni saman kirjan käsiinsä vielä seuraavana aamuna ja kuljetti tyytyväisenä mukanaan. No kai nyt, kun kerran oma äiti on kirjan kannessa!

Pitäisikö ehkä varata kampaaja? Sheivata vähän?