Street food carnival Kaapelitehtaalla

Ihana, mikä lauantai! Lähdettiin aamutoimien jälkeen Helsinkiin, dumpattiin V kummitädille hoitoon ja suunnattiin Kaapelitehtaalle Street food carnival -tapahtumaan. Eihän sateen pieksämään harmaata marraskuun lauantaita nyt paremmin voisi käyttää.

Kaapelitehtaan halli oli ihan utuinen ruokarekkojen aikaan samasta kärystä. Ei annettu sen häiritä, vaan alettiin nopean kierroksen jälkeen tilailemaan kaikkia mahtavia annoksia. Street foodin idea on siis se, että annokset ovat kohtuuhintaisia eivätkä mitään valtavia – niitä voi siis syödä useamman. Usein idea kaatuu kamaliin jonoihin. Vaikka tällä viikolla iso katuruokaguru linjasi, että jonottaminen kuuluu street foodiin ja hän jonottaa vaikka kaksi tuntia, ei oma pääni kyllä kestä pelkkää jonossa seisomista. Tällä kertaa väkeä oli sopivasti suhteessa rekkoihin (toivottavasti ei liian vähän?), eikä ruokaa tarvinnut juuri jonottaa.

Oman karnevaalini ehdottomasti paras annos oli Syriana cateringin meze-lautanen. Lautaselta löytyi kaksi isoa falafel-pullaa, erilaisia marinoituja kasviksia ja maustetahnoja. Kahdeksan euroa maksanut annos oli enemmän, kuin hintansa arvoinen. Ehkä parhaat falafelit ikinä! Kokit taisivat olla autenttisia ja heitä nauratti kovasti, kun kerroin että suomalaisissa ravintoloissa falafelit sulatetaan aika usein pling vaan mikrossa.

Myös Tortilla housen meksikolainen ansaitsi ison kiitoksen. Ihanan tuoreet ja raikkaat salsat ja muut höysteet! Oikeastaan kaikki muu oma ja seuralaisen ruoka toimi mainiosti, paitsi Street gastron seitan-hodari. Se oli ka-ma-la. Ihan kamala. Koko hodarissa ei ollut mitään tuoretta ja se ui teollisen makuisessa majoneesikastikkeessa. Roskiin meni ja uutta parempaa ruokaa tilalle toisesta kojusta. Seuramiehen saman kojun ribsit olivat ihan jees, mutta kyljessä ollut kaalisysteemi vähän kummallinen.

Iltapäivä sai ansaitsemansa päätöksen teekupin ja Brooklyn bakeryn suklaacupcaken voimin. Maailmassa ei ehkä ole mitään suklaisempaa.

Ehdoton peukku tälle tapahtumalle, kannattaa kyllä mennä jos ja kun näitä järjestetään lisää. Onneksi jätettiin lapsukainen hoitoon, tapahtuman nettisivujen mainostama skidinurkkaus oli kasa ikean pieniä muovituoleja. Tai sitten en ihan oikeasti vaan onnistunut bongaamaan kyseistä nurkkausta. Kateellisena kyllä katsoin niitä perheitä, joiden kakarat istui tyytyväisinä ja hiljaa kärryissään. Ei meillä vaan.