Tervetuloa talvi!

Olen kytännyt Forecaa jo viikkokausia talven ja lumen toivossa. Syksy on ihan jees, mutta marraskuussa alkaa riittää. Päivät jotka eivät valkene, vesisade, kuraliejuinen tie (asvaltti, minulla on ikävä sinua kerran vuodessa!) ja mutainen oma piha. Ei kai tarvitse selittää enempää? Ja aina ne viiden vuorokauden päähän luvatut miinusasteet muuttuvat pilveksi, vesipisaroiksi ja kahdeksi plusasteeksi.

Perjantaina satoi lunta. Ihanaa valkoista, puhdasta lunta! Pitkästä aikaa lapsi viihtyi pihalla ja koirat halusivat tehdä kunnon lenkin. V tosin viihtyy pihalla suhteellisen hyvin, mutta lumi oli jotain ihanaa extraa, jota täytyi siirrellä lapiolla ympäriinsä. Alimmasta kuvasta voi huomata, että ihan kaikki eivät pihaan sataneesta lumesta ilahtuneet. Afrikan ihme Rhodesiankoira jonotti naama nyrpeänä sisälle takan lämpöön. Edes mukana ollut henkinen tuki eli råtta-pehmolelu ei antanut tarpeeksi tukea talven varalle.

Uutiset huusivat kilpaa lumen sulavan pois heti alkuviikosta. Että nauttikaa ihmiset nyt kun vielä voitte. En jotenkin yhtään jaksa näitä tuomiopäivän uutisia. Koskaan ei ole hyvä tai jos on, huonompi hetki vaanii ihan nurkan takana.

Jos joku ihmettelee, niin lapsellani on kyllä asianmukainen talvihaalari, näissä kuvissa oltiin tulossa kaupasta.