Ituaika vuodesta

Kun olin lapsi, kaivoi äitini aina tammi-helmikuun vaihteessa esiin idätyspurkkinsa ja kasvatti alfa-alfan ituja. Idättämistä oli jännittävä seurata ja tykkäsin iduista. Ja olivathan ne oivallinen lisä silloisiin talven salaattipöytiin – muuten mentiin lähinnä porkkanaraasteella, kiinankaalilla ja vetisillä ulkomaisilla tomaateilla ja kurkulla. Esimerkiksi ruukkusalaattia ei silloin myyty talvella. Kuulostaa uskomattomalta, enkä edes ole mikään maamme vanhin nainen.

Innostuin idättämisestä uudelleen joskus opiskeluvuosina ja idätyspurkkini on peräisin niiltä ajoilta. Silloin ohje lasipurkista ja sideharson palasesta tuntui kaukaiselta. En edes tiennyt, missä sideharsoa myytiin. Nyt tietäisin. 

Homma on ehkä helpointa ekokaupoissa myytävän idätyspurkin kanssa, mutta tosiaan lasipurkki, pala sideharsoa tai jotakin muuta vettä läpäisevää verkkoa ja kuminauha toimivat ihan yhtä hyvin. Idättää voi monenlaisia papuja ja siemeniä, mutta sinimailanen eli alfa-alfa sekä mung-papu taitavat olla helpoimmat ja suosituimmat. Niitä myydään ekokaupoissa, Punnitse&Säästässä ja ainakin isommissa marketeissa.

Siemenet huuhdellaan ja nypitään vialliset pois. Liotetaan yön yli ja siirretään idätyspurkkiin. Purkki laitetaan astiakuivauskaappiin ja huuhdellaan haalealla vedellä aamuin illoin. Purkin on tärkeää olla ylösalaisin, että ylimääräinen vesi valuu pois. Mung-papu on valmis 3-5 vuorokaudessa ja alfalfa 5-7 vuorokaudessa. Tässä ei oikein voi epäonnistua, kunhan vaan muistaa kastella itupurkkiaan ja katsoo, että vesi valuu sieltä pois.

Valmiit idut ovat oikeita terveyspommeja ja sopivat leivän päälle, salaatteihin ja mung-pavun idut myös wokkeihin.

Ja tiedättekö, hommasta tulee sellainen hyvä pieni hippifiilis.