Synninpäästö

Olen miettinyt V:n ja tabletin välistä suhdetta paljonkin. Ajatellut välillä, etteivät piirretyt lasta pilaa ja tuntenut toisinaan vähän huonoa omatuntoa siitä, että lapsi sattuu viihtymään äärimmäisen hyvin tabletin ja piirrettyjen seurassa. Yle Areenan Kaapo, Ryhmä Hau, Pipsa Possu, Tiketi Tok, Olivia ja mitä näitä nyt onkaan. Kovaa valuuttaa.

Vielä enemmän olen hämmentynyt siitä, että vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen lapsi osaa pelata tabletilla! No ei tietenkään täydellisesti, mutta hyvinkin sinne päin ja tuurin käydessä ihan oikein. Tyyppi osaa pyyhkiä yrjöt, pursottaa sinappia hodariin, läpsiä amppareita ja olla avaamatta ovea sarjamurhaajalle. Tiedän miten järkyttävältä tämä kuulostaa, mutta tsekatkaa Dumb ways to die -animaatio ja peli, ei se ihan niin kamalaa ole.

Tietenkin olen miettinyt näitä asioita, sitä mikä on tarpeen, liikaa ja sopimatonta.

Eilen meillä kävi päiväkahviseurana tuttavani, joka on tehnyt pidemmän aikaa työkseen lasten mediakasvatusta. Yritin purkaa huoltani hänelle. Tämä nyt on vaan nykypäivää, tuttavani sanoi. Sitä paitsi pelit parantavat lapsen pään ja käden välistä suhdetta. Ehkä sain pienen synninpäästön.

Eikä meillä nyt todellakaan pelata päiviä pääksytysten. Kun ollaan oltu pari tuntia pihalla ja tullaan sisälle, voi ottaa pari pelierää. Ei se maailma taida siihen kaatua.