Samassa pulassa

Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun kerroin olevani raskaana jo aiemmin raskautuneelle ja minua jokusen kuukauden kyseisessä hommassa edellä olleelle ystävälle. Tyyppi näytti tosi ilahtuneelta ja sanoi ihanaa että joku muu on samassa pulassa. Siltä se sillä hetkellä tuntui, hypyltä johonkin täysin tuntemattomaan. Ei mitään hajua siitä, mitä oli luvassa. Ja varmaan hyvä niin.

Mutta siis edelleen on tosi hyvä, että joku lähipiiristä on samassa pulassa. Voi keittää teetä ja kutsua ihmisiä käymään sen sijaan, että etsisi vertaistukea netin sekavilta keskustelupalstoilta. Olen päivä päivältä kiitollisempi siitä, ettei minun tarvitse tehdä niin. Ensin joku oli minua edellä ja selitti käytännössä, mikä se tiheän imun kausi oikein on. Tai sitten naurettiin yhdessä perhevalmennuksen neuvolle tunkea kaalinlehdet rintsikoihin jos tissit tulehtuu kun imettää. Nyt pystyy ehkä kaivamaan muistinsa syövereistä seuraavalle tiedon siitä, koska meillä alettiin juomaan iltavelliä. Ehkä. Pään sisäisellä kovalevylläni ei nimittäin mene tällä hetkellä erityisen hyvin.

Epäilen, että näitä kiireettömiä (tosin toisinaan vähän sekavia) hetkiä tullee vielä ikävä.