Metsälenkillä

Ennätin vappupäivänä alkuviikon tauon jälkeen koirien kanssa oikealle metsälenkille. Kävelemään pieniä polkuja kevättä hihkuvaan metsään. Lintujen laulu, sinivuokot, melkein hiirenkorvalla olevat koivut ja se orastava vihreys kaikkialla.

Metsä on suomalaisen sielunmaisema, sanotaan. Tuntuisi vaikealta pärjätä ilman metsää. On niin tärkeää kävellä vaan omissa ajatuksissaan ja katsella edellä keikkuvia koiranpersauksia. Mietin usein, että kuinka monta tuhatta tuntia sitä ennättää katsella edellä kävelevää koiraa, jos karvakaveri elää keskimääräisen koiranelämän? Aika monta, luulisin.

Ilman koiria ei muuten tietäisi ollenkaan niin tarkkaan, missä luonto menee milläkin hetkellä. Nyt tiedän sinivuokkojen lopettelevan ja valkovuokkojen aloittelevan kukintaa, töyhtöhyyppien saapuneen pelloille, mustarastaiden etsivän pesäpaikkoja ja koivujen puhkeavan hiirenkorville lempeän kevätsateen ja muutaman lämpimän päivän jälkeen.

Kotona kuvia kamerasta purkaessa muuten huomasin, että joku oli haukannut kuvan sinivuokoista palan pois.