Lissabon TOP5

 

Tiedättekö, miten aina kanssareissaajilta saa parhaat kohdetärpit? Sellaiset, mitä vanhentuneet matkaoppaat tai edes raivoisa googletus ei löydä. Listasin omat viisi vinkkiä ihanaan Lissaboniin, uuteen suosikkikaupunkiini.

1. LX Factory
Vähän niinku Kaapelitehdas, mutta paljon hauskempi. Vanha tehdasalue täynnä kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja työhuoneita. Täällä saa hyvin kulumaan useammankin tunnin ihan vaan hengatessa. Ei ihan kaupungin ytimessä, mutta lyhyen bussimatkan päässä.

2. Kauppahallit.
Ei mikään peruskauppahalli. Isossa Mercado da Ribeirassa on sekä peruskauppahallipuoli, että ravintolapuoli. Pienistä ravintoloista saa ostaa hauskoja kohtuuhintaisia annoksia ja syödä hallin keskellä sijaitsevilla pöydillä. Kuka voisi vastustaa kuuden euron kasvishampurilaista itsetehdyillä sipseillä ja kahden euron viinilasia? Mukaan voi ostaa oliiviöljyä, keksejä, sardiineja tai vaikka saippuaa. Tosi kauniissa pakkauksissa kaikki. Halleja on kaksi, toinen on vähän pienempi Mercado de Campo de Ourique mutta tosi kiva sekin.

3. Kaikki ihanat kaupat
Materialisti tai ei, mutta onhan se kiva vähän kierrellä kauppoja. Lissabonin ytimestä löytyy kaikki perusketjut (Oysho ja Muji kannattaa ainakin tsekata ja Fnacin paperiosasto), mutta muista kaupunginosista kaikkea vielä mielenkiintoisempaa. Pieniä paperi- ja lelukauppoja tuli vastaan paljon. Kauniita kirjoja, julisteita, lastenhuoneen sisustusjuttuja, lasten astioita ja leluja. Ostin tuliaiseksi astiaston ja erilaisia pelejä. Principe Realista löytyy Entre Tanto -niminen ns. ostoskeskus, vanha talo täynnä erilaisia pieniä designkauppoja ja toinen saman moinen Embaixada.

4. Ravintolat ja kahvilat
Ulkona syöminen ja varsinkin juominen on Lissabonissa kohtuullisen hintaista. Kasvisburgeri lisukkeineen maksaa kymmenen euroa tai allekin. Mutta se sitten tulee ilman mitään majoneesia tai muita sooseja. Kastikkeet ei kuulemma kuulu paikallisten tapoihin. Mitään kovin paikallista en reissussa onnistunut syömään, turskaakin ainoastaan kerran. Vähän hassua, että Lissabonissa syödään niin paljon turskaa – kala kun ostetaan Norjasta! Ja ihan kohtuulliset kalavedet olisi omastakin takaa. Vähän yllättäen lohta ja varsinkin kylmäsavulohta löytyi myöskin ruokalistoilta.

Reissun paras ruoka oli meksikolaisessa Taqueria Pistola y Corazonissa. Hyvä väärinkäsityskin sattui. Yritin tilata ruokajuomaksi jotakin pitkää drinkkiä, mutta tarjoilija oli vakaasti sitä mieltä, että halusin talon vahvimman drinkin. Hän vakuutteli kovasti, että he ovat kyllä tunnettuja runsaasta viinamäärästä juomissaan. Niin tai näin, yksi drinkki riitti.

Kaupunki (tai varmaan koko maa) on kuuluisa leivonnaisistaan. Pieniä konditorioita oli joka kadunkulmassa ja leivokset, toscakakut ja keksit tosi ihania. Eikä kahviloiden kakkuvalikoimissakaan ollut valittamista. Suurimman vaikutuksen kahviloista teki Tease kuppikakuillaan. Teen tai kahvin, croissantin tai leivän ja hedelmillä ja jugurtilla ryyditetyn myslin muodostama aamiainen maksoi vitosen.

Mutta siis ruoka oli hyvää. Söin oikeastaan Lissabonissa paremmin kuin Pariisissa. Paikallisnäkemys auttaa tietty tähän asiaan aika paljon.

5. Auringonlasku ja puistoviinit
Lähdin reissuun säkkipimeästä, sateisesta ja kuraisesta Suomen marraskuusta (ei ihme, että unohdin aurinkolasit kotiin, haha). Viiden päivän reissun aikana oli joka ilta täydellinen auringonlasku. Sellainen, mitä Suomen heinäkuussa on ehkä kaksi tai kolme kertaa. Ihailtiin kaupungin hengen mukaisesti auringonlaskua puistoviinin merkeissä. Viinimukin (2 €) pystyi ostamaan kioskista mukaan ja mennä sen kanssa parhaaksi katsomalleen paikalle. Ei meillä Suomessa vaan! Oma suosikkini auringonlaskun katsomiseen oli Miradouro do Adamastor. Ja se kattoterassibaari, jonne käveltiin parkkihallin läpi. Mutta sinne en todellakaan osaisi opastaa ketään, tuskin löytäisin enää itsekään.

Jossakin matkaoppaassa moitittiin Lissabonia harmaaksi kaupungiksi, mutta mun mielestä puistoja oli aika paljon. Jokaisella aukiolla oli oma pikkuinen kioski, missä myytiin kahvia ja viiniä. Viinilasi puistokahvilasta tai kioskista maksoi paikasta riippuen 1,30-3 €. Ja ainakin meiksin sofistikoituneeseen makuun viini oli kaikkialla oikein juotavaa.

Bonusnumero: 6. Sisko
Oikeasti parasta kaikesta oli nähdä pikkusiskoa ja todeta, että kyllä se siellä maailmalla pärjää. Huikea irtiotto, oon vähän kateellinen. Vaikka ihan rehellisesti itsehän en muuttaisi kotoa minnekään.