Ei kai siitä tule taiteilija?

Muistan lapsena, miten vanhempieni piti tuoda tuliaisia, jos he olivat yön pois kotoa. Meillä ei ole vastaavaa käytäntöä, tuliaisia tulisi joka viikko ja karkkeja syömätön lapsi hukkuisi kaikenlaiseen roinaan. Olin viime viikolla yhden yön työreissulla ja rautatieasemalle kävellessä poikkesin nopsaan Tigerissa tuliaisostoksilla. Kyseisen putiikin muovailuvaha ja irrotettavat kissa- ja koiratarrat on olleet meillä ihan hittejä. Tällä kertaa ostin kokeeksi kahden euron vesivärit. Ajatuksella, että ostan sitten kunnolliset jos maalaaminen innostaa.

Ja innostihan se. Ei muuta kun eteisestä kesähattu päähän ja maalaustaiteen pariin. Taiteilijamme oli tuottelias – yhdellä istunnolla syntyi kymmenen teosta ja seuraavina päivinä sama homma. Hattu kuului luonnollisesti maalausoutfitiin myös seuraavilla kerroilla.

Katsoin myöhemmin kuvia vähän huolestuneena, lapsihan näyttää pelottavasti taiteilijalta. Kulttuurin parissa työskentelevänä äänestän kyllä jotakin oikeaa ammattia. Ja hei nytkö se alkaa – lapsen tulevaisuudesta huolehtiminen?