Tämä märkä syksy
Loppusyksy on ollut uuvuttava. Kyllä sitä miettii elämän tarkoitusta, kun pakkaa säkkipimeässä kaatosateessa lapsen autoon ja vie päiväkotiin. Hakee työpäivän jälkeen ihan yhtä pimeässä naamaa myöten rapaisen tyypin hoidosta. Lapsen, joka ilmettelee että onko nyt yö. Ei lapseni, tämä on kaamos ja siksi sinunkin aamupuuroosi sekoitetaan d-vitamiinia.
Pahimpia ovat ne illat, kun mies on työmatkalla. Iltaruoan jälkeen on puettava koko porukka ja vietävä koirat lenkille. Lapsi itkee ja huutaa, koska on lionnut jo koko iltapäivän päiväkodin pihalla kaatosateessa, eikä todellakaan haluaisi lähteä enää yöhön ulkoilemaan. Mutta huuto ei auta, koirat on lenkitettävä. Vaihtoehtoina on joko köyttää vastahankainen lapsi rattaisiin ja tehdä reipas lenkki tiellä, tai kävellä hitaasti säkkipimeillä metsäpoluilla. Otsalampun valossa onneksi löytää maahan heittäytyneen lapsen, sen haalarissa on niin hyvät heijastimet. Kapeat pimeät hiekkatiet ovat vähän huono yhdistelmä uhmaikäisen lapsen kanssa, niillä kun ajetaan aika rallivauhtia. Tämä onkin se aika vuodesta, kun kaipaan kaupunkiin. Oikeita katuvaloja ja kävelyteitä. Ai että.
Jos sattuu niin hyvä tuuri, että mies hakee päiväkodista, menen ruokakauppaan humputtelemaan. Kuljen liioitellun hitaasti hyllyväleissä ja ostan kaikkea turhaa, kuten kukkia ja suklaata.
En ole nähnyt ikinä mitään niin kuraista, kun lapsen vaatteet päiväkotipäivän jälkeen. Syksyllä naureskelin päiväkodin tavalle pukea välikausihaalarin päälle kurahousut ja sadetakki. Mitä helvettiä, lapsellani on kunnollinen vedenpitävä välikausihaalari?! Nyt tiedän, että päiväkotipäivän jälkeen riisutaan kuravaatteet ja laitetaan ne pussiin jalassa olleiden päiväkodilla säilytettävien (talvi)kumppareiden lisäksi. Näin autoon saa suhteellisen siistin lapsen. Ellen pyykkäisi kuravaatteita, pesisin turvaistuimen ja haalarin joka päivä. Että mieluummin ne kuravaatteet. Pipo ja rukkaset menevät pesuun joka päivän jälkeen. Yllä olevassa kuvassa esiintyvä pipo oli otettu samana aamuna pyykkinarulta.
Aamun kuuma kysymys on, mitä lapselle päälle päiväkotiin. Viime päivien +6 keleillä ollaan menty alusteddyhaalarilla ja välikausihaalarilla. Nollan tienoilla ollaan vaihdettu toppahaalariin. Hain eilen postista uuden fleecevuorillisen sadehaalarin. Testattiin iltalenkillä ja vaikuttaa fiksulta. Haalarin pinnasta lähtee kura helposti suihkuttamalla ja vuori on lämmin. Sinne kun pukee vielä alushaalarin, niin pitäisi toimia näinä muutaman plusasteen kaatosadepäivinä. Ostopaikka on niinkin trendikäs kuin Ellos. Google löytää -30% alekoodin, jos kyseinen tuote kiinnostaa.
Päiväkodin narikassa tavattu kanssaäiti tiesi kertoa, että paras vaate näille keleille on kirpputorilta ostettu talvihaalari. Sellainen sopivan littanaksi pesty, ei liian kuuma eikä tarvitse miettiä, että on viikoittaisista pesuista pilalla jo ennen oikeiden pakkasten tuloa.
Lenkkipolut ovat muuttuneet joiksi tai kuravelleiksi. Äänekkäästi protestoivan lapsen lisäksi myös koiria saa vetää lenkillä perässä, ne vihaavat sadetta ja kylmää tosi paljon. Ylimmässä kuvassa ollaan lähdössä lenkille. Ketään ei kiinnosta. Ei edes minua, vaikka yritänkin olla se valmentajahenkinen koko porukan tsemppari. Hei huikeeta mennä vähän ulos reippaileen! Raitista ilmaa jokaiselle!
Olen muuttunut innokkaaksi sääennusteiden kyttääjäksi. Lunta? Edes vähän pakkasta? Joko? Tänään näyttää hyvältä, sääennusteen mukaan ensi viikolla menee pakkasen puolelle. Vielä vähän lunta, niin lupaan lopettaa narinan. Se on muuten ihan hullua, että täällä maaseudun pimeydessä otsalamppu ja lumi on vähän sama, kuin että päivä valkenisi taas.