Kaunein syksy koskaan

Tänä vuonna syksy on ollut todella kaunis. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että olen V:n syntymän jälkeen niin hormonipöllyissä, että edes kesän loppuminen ei haittaa minua. Tai sitten olen tullut niin vanhaksi, että olen alkanut löytää jokaisesta neljästä vuodenajasta ne parhaimmat puolet. Niin tai näin, tänä syksynä on vituttanut vähemmän kuin normaalisti. No illathan ovat vasta lyhenemässä ja räntäsateet tulossa…

Tänään aamulla maa oli jo ihan kunnolla jäässä. On aivan mahtavaa saada viettää aamuja rauhassa. Tai rauhassa ja rauhassa, mutta ilman pakkoa ennättää töihin tietyssä aikataulussa. Toisaalta ennen pystyi sentään syömään aamiaisen ja lukemaan lehden rauhassa, ilman että täytyi käydä onkimassa ketään pikkutyyppiä turvallisemmille vesille leikkimään. Toisinaan tuntuu, että aamu on päivän kaoottisin hetki. Kun on saatu päivävaatteet päälle, puurot naamaan, koirat ulos ja ruokittua, ollaankin jo voiton puolella.

Maissi-mäyräkoira ulkoili koko viikonlopun mukana pihatöissä. Aavistuksen mukavuudenhaluisemmat Polkka ja Papu kyllä kävivät ulkona, mutta jonottivat aika pian takaisin sisälle peittojen alle nukkumaan. Maissista tallentui muutama syksyinen ruutukin. Kuvista ei todellakaan uskoisi, että koira on jo yli 11-vuotias.