Sinne meni kesäloma

Tänään on ensimmäinen työpäivä kahden viikon kesäloman jälkeen. Voitte kuvitella, miten nopeasti kaksi viikkoa menee. Varsinkin kun on ollut kolme edellistä kesää kokonaan kotona. Siihen verrattuna kaksi viikkoa on todellinen tynkä.

Mutta oikeastaan tosi hyvä tynkä. Mietittiin ensin reissuun lähtemistä, mutta kumpikaan ei jaksanut alkaa säätämään matkaa ja koirien hoitopaikkoja ja toisekseen raksahommaakin piti saada eteenpäin. Päätettiin valita vähästressisin ja ehkä tylsin vaihtoehto ja jäädä kotiin. Se oli varmaan ihan hyvä se.

Ensimmäisellä viikolla kiikutin lapseni Touhutaloon (lue: sisäleikkipuistoon), vein auton katsastukseen, vetäisin kännit Iron Maidenin keikalla, heitin talviturkin ja uin lapsen uima-altaassa. Käytiin V:n kaverin synttäreillä, pesin pyykkikorit tyhjiksi ja nukuin päikkärit lapsi kainalossa. Kävelin koirien kanssa metsässä etsimässä kantarelleja, niitä kuitenkaan löytämättä. Syötiin koirien kanssa mustikoita samasta puskasta. Tein kukkaseppeleen ja kävelin onnellisena ympäri pihaa seppele päässä. Mies raksasi.

Toisella viikolla hermo kiristyi kotona sadetta pidellessä. V kiukutteli ja halusi joka päivä päiväkotiin (saan varmaan ihan just vuoden äiti -palkinnon). Käytiin kaoottisella lounaalla kaupungissa, keitin mansikkahilloa, leivoin mustikkapiirakan, nostin ekat omat perunat kasvimaalta. Mies paistoi lettuja. Grillattiin. Käytiin Herra Hakkaraisen talossa ja Jumbossa. Ostin uudet silmälasit. Käytiin toisilla synttäreillä. Mies raksasi.

Sunnuntaina yritettiin lähteä jazz-piknikille, mutta sade pilasi suunnitelmat. Mietin, että oikeastaan tästä joutaa ihan hyvin töihin.

Yllättävintä oli se, että V omaksui lomalaisen rytmin heti alkuun. Kukkui illalla kymmeneen ja nukkui aamulla yhdeksään. Viikonloppuisin se herää seiskan aikaan vaikka miten valvottaisi illalla. Tässä on oikeasti ihan levännyt olo. En edes muista, koska olen viimeksi nukkunut tällä nykyelämän mittapuulla pitkään kaksi viikkoa putkeen!

Toistan siis itseäni, kyllä tästä jo töihin joutaa.