Kotona

Viime viikot ovat olleet melkoista matalalentoa. Tein töitä pari viikkoa putkeen ja pahimmillaan näin aamulla nukkuvan lapsen ja illalla töistä palatessa jälleen nukkuvan lapsen. Edellisinä viikonloppuina oli kovasti menoa. Tuntui siltä, että nyt täytyi vähän jarruttaa. Pysähtyä ja miettiä, että missä oikein mennään. Kesäkin näyttää vaihtuneen syksyksi, enkä minä ole edes huomannut.

Niinpä kotiviikonloppu tuli hyvään saumaan. Tehtiin kyllä kaikenlaista, mutta ilman aikatauluja. Se on toisinaan aika vapauttavaa.

Kävin ystävän kanssa metsässä juoksuttamassa koiria. Juteltiin ja kerättiin kantarellejä. Tähän saakka olin nauttinut kuuleman mukaan erityisen hyvästä sienivuodesta lähinnä kavereiden fb-seinillä. Tein viikonloppuna lohta kantarellikastikkeella ja kantarellikeittoa.

Seuraavaksi kävin kasvimaalla. Nokkoset olivat vallanneet hernemaan, mutta koristekurpitsat koko kasvimaan! Siellä ne kiipeilivät pitkin kaikkia lavoja ja kasveja. Ei ehkä ensi vuonna koristekurpitsoita. Kerättiin V:n kanssa loput herneet ja kukkia maljakkoon. Edelliset kukat olivatkin kuivuneet, koska kukaan ei ollut lisännyt niille vettä.

Tapasin ystäviä ja V:n isovanhempia syysmessuilla. V riehui pomppulinnassa, minä söin burgeria ja mietin, että elämässäni on oikeastaan tosi hienoja ihmisiä.

Laitoin villasukat jalkaan ja tulet takkaan. Kesä on siis vaihtunut jossain kohtaa syksyksi tai ainakin syyskesäksi.

Huomasin, että koirani on kamalan karvainen ja osa kesäkukista vähän huonossa hapessa. Kokonainen viikko ylityövapaata ei voisi tulla parempaan saumaan.