Sienihipsterin onnensyksy

Tänä syksynä on muuten sieniä! Tehtiin ystäväni kanssa parin tunnin iltalenkki koirien ja sieniämpäreiden kanssa. Lopulta piti suunnistaa autolle, koska mihinkään ei enää mahtunut yhtään sientä lisää. En juuri muista törmänneeni tällaiseen ongelmaan.

Parasta reissussa oli nuori ja anteeksi mutta vähän pöljä Ruu, joka on ihan vaan päätellyt tässä syksyn aikana, mitä hänen omistajansa noukkii metsästä ja alkanut ilmaista mustat torvisienet ja kantarellit. Ihan mitenkään erityisemmin kouluttamatta! Vielä kun se malttaisi olla maistamatta sieniä, niin homma olisi aika täydellinen. Tänä syksynä sieniä on onneksi sen verran, ettei pienet maistamiset haittaa.

Siinä missä sienten kerääminen on hauskaa löytämistä, meinaa niiden siivoaminen ottaa välillä aivoon. Kaksi iltaa on nyt mennyt sutiessa ja suikaloidessa ja jääkaapissa odottaa vielä yksi pussi.

Kantarelleista olen tehnyt kastikkeen lisäksi yleensä kuohkeaa keittoa ja mustista torvisienistä kookosmaidolla ja punaisella curryllä ryyditettyä soppaa (torvisieni on mainio makupari aasiahenkisille mausteille). Mutta mitä vielä? Paljasta täydellinen sienireseptisi, jooko?