Syksy puutarhassa

Uskottava se on, vuosi on lopussa. Mieleni on vielä jossain aurinkoisissa kesäpäivissä, vaikka todellisuus on muutaman plusasteen päiviä ja aikaisin pimeneviä iltoja. On syksy ja pian kenties talvi. Sääennuste näyttää räntäsadetta tänne eteläänkin tälle viikolle ja autossani on talvirenkaat. Se on kuulkaa menoa nyt – kaamos, täältä tullaan!

Hyvästelin puutarhan talvea varten. Kiskoin kuolleet kasvit pois, käänsin multaa ja istutin valkosipuleita, maa-artisokkaa ja piparjuurta. Keräsimme lapsen kanssa vuoden viimeiset porkkanat. Niitä oli vielä komea nippu ja ne maistuivat hyvältä. 3,5 -vuotias ei millään meinannut ymmärtää, että seuraavan kerran nostamme porkkanoita ensi kesänä. Ensin tulee joulu, lunta, talvi, sinun synttärit, lumi sulaa, kevät, kesä ja sitten taas uudet porkkanat. Yritin parhaani mukaan olla konkreettinen.

Haravoin lehtiä ja ihmettelin belliksiä, jotka kukkivat täyttä päätä välittämättä tuon taivaallista hallaöistä ja päälle putoavista ruskeista lehdistä. Toivoin, että oma asenteeni elämään olisi samanlainen.

Lupasin ikkunaan koputteleville talitiaisille, että järjestän ruokaa aivan tuota pikaa. Valoin omatekoisia talipalloja maitopurkkeihin munkkirasvasta ja linnunsiemenistä. Ripustin pallot ulos ja toivoin, ettei koirista suurempi hyppäisi ihan niin korkealle.

Join joulusiiderin ja mietin, että sehän on kaksi kuukautta ja joulu. Hämmentävää.