Luurankomies

Lasten kanssa hoksaa aina välillä, miten vuosi on tosi pitkä aika. Siinä missä vuosi sitten Halloween oli kauhistus, on tänä vuonna meininki ihan erilainen. Meillä asuu tällä viikolla luurankomies. 

Kaikki alkoi lauantaina sukkaostoksilta (katso kuvan sukat, ihan parhaat ja henkkamaukan halpikset). V bongasi rekillisen kaiken maailman naamiaispukuja. Siinä oli turtesia, poliisia, palomiestä ja kaikenlaista. Olin vähän nihkeenä ja mietin, että käyttäiskö se pukua kuitenkaan. Päiväkodissa oli juhlittu jo edellisellä viikolla ja jäljellä oli vaan eskareiden kekkerit. Lopulta minut kiikutettiin luurankohaalareiden alerekille ja hellyin. Hyvä on sitten, jos tää on kerran niin tärkeetä.

Ja olihan se. Viikonlopusta lähtien talouden pieni ihminen on korvautunut miniluurangolla. Asussa oltiin tänään päiväkodissa ja mennään kuulemma huomennakin. Ei kai siinä. Jos mulla menee joskus jouluhullutus vähän yli, niin lapsellani se on sitten Halloween.

Koira ei ollut ihan kauhean innostunut, kuten kuvasta voi päätellä.