Jo vihertää!

Aurinkoiset kevätpäivät saavat ihmisen kylvöinnostuksen valtaan! Mitä sitä istuttaisi, kun taimia ei viitsisi vielä esikasvattaa? Tai ellei omista  omaa pihaa? Vastaus on versoja. Kauniita, vihreitä, kevään mukanaan tuovia versoja. 

Versojen kasvattaminen on hätäisen hommaa. Nopeimmat niistä saa nimittäin salaattiin tai leivän päälle viikossa. Erityisen kivaa nopeus on tuollaisen pienen puutarha-apurin kanssa, joka meilläkin asustaa. Ylipäätään kasvattaminen on kivaa lapsen kanssa. V kylvi siemenet, sumutti viljelmät ja kannettiin yhdessä laatikot ikkunalaudalle. Ja hoiti muuten sumutushomman joka aamu ennen päiväkotiin lähtöä. Jopa niin hyvin, että ikkunatkin olivat märät, mutta se on sivuseikka. Kasvun riemu oli äänekästä ja nyt satoa syödään suoraan laatikosta ja tarjotaan vieraillekin. Mainittakoon, ettei lapseni syö muuten salaatinlehtiä.

Sain blogin kautta testiin Nelson Gardenin Micro Leaf -versolaatikot, jotka osoittautuivat oikein toimiviksi. Laatikko on tukeva, juuri ikkunalaudalle sopiva ja kansissa on hyvät tuuletussysteemit. Pisteet myös siitä, että jokainen laatikko on oma yksikkönsä – näin kansia ei tarvitse poistaa nopeimman kasvajan mukaan. Laatikot voi myös pestä kantta lukuun ottamatta tiskikoneessa. Systeemi koostuu aluslaatikosta ja siihen tulevista reiällisistä kasvatuslaatikoista, eli taimet voi kasvattaa isompina myös altakastelussa.

Tällä kertaa kasvatettiin meidän kestosuosikkia hernettä (niin helppoa, hernekeittoherneet likoamaan yöksi ja seuraavana aamuna multaan!) ja sen lisäksi kurkkuyrttiä, härkäpapua ja pak choita. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että härkäpapu toimii niin hyvin versona.

Versojen jälkeen ajateltiin kasvattaa laatikoissa vähän kesäkukkia. Muovisiin pohjiin on helppo latoa taimiruukut ja käyttää esikasvatukseen. Minä ja innokas apurini. Krassia ja tuoksuhernettä nyt ainakin.

Me niin julistetaan kasvukausi alkaneeksi!

Laatikot ja siemenet saatu blogin kautta.